Ääretön aava ympärilläin
Lapsena kauneimmat lauluni kuulin,
mulle kun tuuli soi saariston.
Unhoittuneen tuon kaiken jo luulin,
mutta se sielussain sittenkin on.
Rinnassain läikähtää tunne kuin ennen,
kun mä käyn synnyinseutua päin.
Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen,
estää en voi kyyneltäin.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
Kallioon juurtunut mänty niin väärä
miljoonan nähnyt on tuulispään.
Kymmenten vuotten jälkeen se jäärä
siirtynyt ei ole senttiäkään.
Sellainen myöskin on ihmisen muoto,
luonteen kun määrää ankara maa.
Taipuu, muttei taitu kovin helposti ruoto,
syysmyrsky vaik' tuivertaa.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
Nyt, kuten lapsena, alla mä tuulen
leijani pilviin näin lennätän.
Auringonlaskun aikaan taas kuulen
kappelin kellojen helkähtävän.
Ennenkuin pimeä ehtii, niin rantaan
palaavat paatit kalastajain.
Viimeisenä maininkina saapua santaan
tahtoisin aatoksissain.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
mulle kun tuuli soi saariston.
Unhoittuneen tuon kaiken jo luulin,
mutta se sielussain sittenkin on.
Rinnassain läikähtää tunne kuin ennen,
kun mä käyn synnyinseutua päin.
Muuttuneeni vaikka uskoin vuosien mennen,
estää en voi kyyneltäin.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
Kallioon juurtunut mänty niin väärä
miljoonan nähnyt on tuulispään.
Kymmenten vuotten jälkeen se jäärä
siirtynyt ei ole senttiäkään.
Sellainen myöskin on ihmisen muoto,
luonteen kun määrää ankara maa.
Taipuu, muttei taitu kovin helposti ruoto,
syysmyrsky vaik' tuivertaa.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
Nyt, kuten lapsena, alla mä tuulen
leijani pilviin näin lennätän.
Auringonlaskun aikaan taas kuulen
kappelin kellojen helkähtävän.
Ennenkuin pimeä ehtii, niin rantaan
palaavat paatit kalastajain.
Viimeisenä maininkina saapua santaan
tahtoisin aatoksissain.
Ääretön aava on ympärilläin,
ymmärrän viimeinkin sydämessäin:
Kaikki muu turhaa ois,
kunhan olla vain vois
synnyinsaarensa arvoinen.
Credits
Writer(s): Juha Vainio, Antti Jaakko Paalanen
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.