Onkimiehen Blues

Mä Töölönlahden rantaan lähden fisustaan,
skitareita jallittaan.
"Joko sä nyt heräät, duunataanko eväät,"
mutsi huusi mennessäin.
"Oota vähän vielä, roskis täyty viedä,"
mut mä vain shungasin:
"Nyt mä lähden kalaan. Nyt mä lähden kalaan.
skitareita jallittaan."
"Kalastus kielletty", mä honasin ja heti hiukka studasin.
Mut kohon vaan, mä panin kellumaan
ja fisut alko heti skruudaamaan.
Iso lahna kai, ekaks madon sai.
siba diba diba jats stuba budai.
Kandee tulla kalaan. Kandee tulla kalaan.
skitareita jallittaan.
Kotvan aikaa ongin, kastareita tongin; fisulle maistunut ei.
Yksi kala riitti,
ett täällä stondaa viittii, lähdin dallaan himaan päin.
Mutsi partsil ootti, huusi: "Idiootti, soosi jäähtynyt on!"
Kandee mennä kalaan, kandee mennä kalaan, skitareita jallittaan.
Mä ihan itte fisun perkasin ja safkat duunasin.
"Tos on hieno kala, äijä, syömään ala," mä faijalle karjaisin.
Juippi pani tuuleen,
heitti fisun huuleen ja sjungas niin kuin arvasin:
Kandee mennä kalaan, kandee mennä kalaan, skitareita jallittaan.
Viikon päästä kalaan uudestaan mä meinasin ampaista,
vaan jopa kuului narske mutsin
hampaista, ja se huus: "Tuus tänne päin!"
"Kuule, kundi, kato, on faijal lapamato, ja fisu sen aikaan sai.
Siis jos sä lähdet kalaan, asiaan mä palaan koivuntseba handuissa.
Jos sä lähdet kalaan, niin asiaan mä palaan koivuntseba handuissa.