Julkkislaulu

(Säv. Reijo Lehtovirta, san. Juha Vainio)
On monta tapaa tehdä julkisuutta.
Ei jotkut niistä sisältäne uutta.
On yksi tapa laulaa joku laulu
ja toinen tapa tehdä vaikka taulu.
Mut kolmas tapa niin tämä nykyaikainen
on meidän ikiomain julkkisten.
Esimerkiksi voi sata naista petkuttaa.
Kreivillistä olemustaan ensin hetkuttaa.
Naisen petiin vääntää,
sitten rahat kääntää.
Sitten lehtimiehet kirjoittamaan retkuttaa.
Tämän jälkeen onkin suuri tähti pinnassa
Maine kasvaa välillä kuin vesilinnassa.
Kun ei muuta keksi
vielä viimeiseksi
vehkeet pois ja siitä juttu pysyy hinnassa.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.
Valehukkumalla hankkii hyvin nimeä.
Pitää mennä rantaan kun on ilta pimeä.
Vaatteet kalliolle,
sitten asunnolle,
jossa voikin odotellen kaljaa imeä.
Unisadun itselleen voi kohta lukea.
Lehdet saattaa huomenna jo miestä tukea:
Rannalta kun lähti
eilen suuri tähti,
eikä ole enää mitä päälleen pukea.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.
Naisen helppoa on tämä koskee missiä.
Kuvan lehteen saa kun vilauttaa tissiä.
Mies ei kelpaa tähän.
Se ois liian vähän,
Mossen täytyy näyttää: Jopa osaa pissiä.
Tää on jonkun mielestä jo teko julkea,
mutta taival julkkiksen on karu kulkea.
Ellet keksi uutta
et saa julkisuutta.
Silloinhan voit elämältä silmät sulkea.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.
Polliisit taas koputtaa,
on aika lähteä.
Suomenmaalle tehdään uutta tähteä.