Lahjomaton Elias Nessinen

(Säv. Aarno Raninen, san. Juha Vainio)
Oli ryöstetty pankki ja yllättäen
näki yksi vain juoksevan varkaan.
Aseen tarkasti suuntasi jalkoihin sen,
osui laukaus nuohoojaparkaan.
Putos piipusta mies sysimusta,
varas väistänyt ei putousta.
Ampui lahjomaton Nessinen,
luoti aina sattuu sen.
Elias Nessinen.
Oli julkaistu kirja ja kaupoissakin
oli siitä jo kymmenes painos.
Silloin oikeus määräsi ankarimmin:
Kyllä riittää jo ilmainen mainos.
Miehet toiset kun tekstiä tutki,
yksi kirjoja nuotioon hutki.
Se on lahjomaton Nessinen,
polttaa vaikka aapisen.
Elias Nessinen.
Komissaari kun metyylinäytettä joi,

Oitis Nessinen syylisen paikalle toi,
kehui: Hommansa helposti estin.
Työnsi suutarin lesteineen putkaan,
sitä toinen ei ois huomannutkaan.
Mutta lahjomaton Nessinen,
tottakai hän keksi sen.
Elias Nessinen.
Muuta Nessinen kuitenkin myös harrastaa,
soittokunnassa hoitaa hän sellon.
Lukee ruotsia, vaekka se on vaekeaa.
Eläkkeelle kun pääsee saa kellon.
Vielä hehkuvat silmät ja lamppu,
vielä helposti heilahtaa pamppu.
Se on lahjomaton Nessinen,
syndikaatti tietää sen.
Elias Nessinen.
Se on lahjomaton Nessinen,
isoviha konnien.
Elias Nessinen.