Heiskasen kanssa kun heiluttiin
(Säv. & san. Juha Vainio)
Autolautalla hyttini venttiilistä
mä katselen iltaan ja muistelen vaan,
kuinka Heiskasen kanssa Helsingistä
me tulimme Tukholmaan.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
oltiin kunnossa riskissä.
Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin,
lensi lautaset tiskissä.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.
Laiva rannassa on, mutta hyttiini jään.
Gamla Stanin ja Skansenin tästäkin nään.
Mikä kiire ois minnekään.
Tosi kaukana härmästä seikkailemme,
niin Tukholman yössä me tunsimme sen.
Itse olimme pussihousuinemme
myös ihme kait itäinen.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
kujat kaikuivat jatsia.
Eikä menty me yhteenkään kortteeriin
ilman nyrkkeilymatsia.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.
Tuohan tuttu on ennestään.
Lienet valojen takana jossain tuolla
sä Heiskanen muistojas hehkuttaen.
Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla
voi sellaisen nuoruuden.
Hei-jaa, Heiskanen silloin kun heiluttiin,
oli meininki melkoista.
Sinä jäit, minä lähdin kun vierastin niin
kieltä vaikea selkoista.
Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään.
Katson valoja taas, niiden liikkuvan nään.
Lautta lähtee siis takaisin, hyttiini jään.
Mikä minuun lie mennytkään.
Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin,
yksin ymmärrät syyn miksi hyttiini jäin.
Sillä sieltä kun katselin kulmille päin,
vielä jäntevät hahmomme näin.
Sinä ymmärrät ystäväin.
Autolautalla hyttini venttiilistä
mä katselen iltaan ja muistelen vaan,
kuinka Heiskasen kanssa Helsingistä
me tulimme Tukholmaan.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
oltiin kunnossa riskissä.
Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin,
lensi lautaset tiskissä.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.
Laiva rannassa on, mutta hyttiini jään.
Gamla Stanin ja Skansenin tästäkin nään.
Mikä kiire ois minnekään.
Tosi kaukana härmästä seikkailemme,
niin Tukholman yössä me tunsimme sen.
Itse olimme pussihousuinemme
myös ihme kait itäinen.
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin,
kujat kaikuivat jatsia.
Eikä menty me yhteenkään kortteeriin
ilman nyrkkeilymatsia.
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään.
Tuohan tuttu on ennestään.
Lienet valojen takana jossain tuolla
sä Heiskanen muistojas hehkuttaen.
Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla
voi sellaisen nuoruuden.
Hei-jaa, Heiskanen silloin kun heiluttiin,
oli meininki melkoista.
Sinä jäit, minä lähdin kun vierastin niin
kieltä vaikea selkoista.
Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään.
Katson valoja taas, niiden liikkuvan nään.
Lautta lähtee siis takaisin, hyttiini jään.
Mikä minuun lie mennytkään.
Vain sä Heiskanen, vain sinä risteilystäin,
yksin ymmärrät syyn miksi hyttiini jäin.
Sillä sieltä kun katselin kulmille päin,
vielä jäntevät hahmomme näin.
Sinä ymmärrät ystäväin.
Credits
Writer(s): Juha Harri Vainio
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.