Kun mä rupesin ryyppäämään
Kun mä rupesin ryyppäämään,
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
On sitä pikkusen maisteltu,
eikä vain korkkia haisteltu
Kyttien kanssa on taisteltu,
tällä luonnolla hurjalla.
Kärsitty kankkusen vaivasta
lääkettä saatu on laivasta
silloin on kiitetty taivasta
äänellä kurjalla.
Mutta elän yhä vieläkin
ihmeeksi niin monen vanhan kaverin,
minä elän vaikka dokasin
niin että lähes kaiken mokasin.
Kun mä rupesin ryyppäämään,
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
Nauhoja ollut ei kengissä,
yksin mä omassa jengissä
vaelsin puoliksi hengissä
kylmillä rannoilla,
suonissa pakkasen tukkoja,
sormeilin mökkien lukkoja,
pieniä vihreitä ukkoja
jono kulki mun kannoilla.
Mutta elän yhä vieläkin,
ihmeeksi myös tutun passipoliisin.
Minä elän tulin takaisin
on kokemusta jonka jakaisin.
Kun mä rupesin ryyppäämään,
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
Touhusin monessa mutkassa,
Kemin ja Keravan putkassa,
kelattu juomarin tutkassa,
monta on vaihetta.
On hyvä tässä näin mun olla,
vaikea löytää vain kunnolla,
puhtaalla omalla tunnolla
mitään ylpeyden aihetta.
Mutta elän, vähän vieläkin,
ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin,
minä elän, kaiken läpäisin,
ja anteeks jos niin tieteen häpäisin.
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
On sitä pikkusen maisteltu,
eikä vain korkkia haisteltu
Kyttien kanssa on taisteltu,
tällä luonnolla hurjalla.
Kärsitty kankkusen vaivasta
lääkettä saatu on laivasta
silloin on kiitetty taivasta
äänellä kurjalla.
Mutta elän yhä vieläkin
ihmeeksi niin monen vanhan kaverin,
minä elän vaikka dokasin
niin että lähes kaiken mokasin.
Kun mä rupesin ryyppäämään,
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
Nauhoja ollut ei kengissä,
yksin mä omassa jengissä
vaelsin puoliksi hengissä
kylmillä rannoilla,
suonissa pakkasen tukkoja,
sormeilin mökkien lukkoja,
pieniä vihreitä ukkoja
jono kulki mun kannoilla.
Mutta elän yhä vieläkin,
ihmeeksi myös tutun passipoliisin.
Minä elän tulin takaisin
on kokemusta jonka jakaisin.
Kun mä rupesin ryyppäämään,
niin lestissä luki että alko,
minä lopetin tykkänään
kun pullossa luki että lakkaa.
Touhusin monessa mutkassa,
Kemin ja Keravan putkassa,
kelattu juomarin tutkassa,
monta on vaihetta.
On hyvä tässä näin mun olla,
vaikea löytää vain kunnolla,
puhtaalla omalla tunnolla
mitään ylpeyden aihetta.
Mutta elän, vähän vieläkin,
ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin,
minä elän, kaiken läpäisin,
ja anteeks jos niin tieteen häpäisin.
Credits
Writer(s): Juha Harri Vainio
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.