Lintumies

Lintumiehen siipi tatuoitiin
sen olkavarteen sekä hartiaan.
Siihen käteen, jonka kolme sormee murtui,
kun se kävi käsiks siihen vartiaan.
Ei en muista, missä talossa se takoi
Remppu siinä missä Rembrandt taulunkin.
Ja Remppu oli varsinainen tangoprinssi
ja lintumies ja Remppu laati laulunkin.
On pimeää, yö myrskyää,
mutta toivon että siivet nää voin levittää.
Ja lentää pois
kivimuurien myrskytuulien yli vapauteen.
Nyt juuri en. Jee-ee Nyt juuri en. Jee-ee
Vasen siipi jäikin kesken, Remppu kuoli kuumeeseen.
Joskus -76 lintu pääsi vapauteen.
Häkkilintu räpisteli kotiin pohjoiseen.
Ja siellä siipirikko juuttui lumeen ja pakkaseen.
Ja me juotiin, juteltiin ja juotiin lintumies ja mä.
Ja se kiros: paskat tätä nykyajan elämää.
Ennen lohi nousi ja ilman silmänkantamaa jokaisen eikä kenenkään oli laaja erämaa.
Mutta nyt on pimeää, yö myrskyää ja silti toivon että siivet nää voin levittää. Ja lentää pois, kivimuurien vuorten suurien yli vapauteen
Nyt juuri en jee-ee nyt juuri en jere-ee
Ja kun se otti huikan näin sen silmän kostuvan, se sanoi poika, ympäriläs näet suuren vankilan.
Oli hetken hiljaa, otti toisenki, tiesi puhuneensa totuuden, kai aikamoisenkin.
Ja se dokas tiensä Tukholmaan ja sinne kuolikin.
Oli hautajaiset, pappi ja suri joku naisenpuolikin.
Mistäkö sen tiedän? Koska siinä unessain kun arkku multiin laskettiin, niin sieltä kuului vain: on pimeää, yö myrskyää, mutta toivon että siivet nää voin levittää. Ja lentää pois, kivimuurien, myrskytuulien yli vapauteen. Nyt juuri en jee-ee nyt juuri en jee-ee. Nyt juuri en jee-ee nyt juuri en.