120107

En oo koskaan viihtyny missään vitun lokeroissa, en tajunnu mitä se oli mut joku tiukoissa rajoissa ahdistaa.
Sää oot niin ja sää oot näin ja harvempi omaa lokeroaan kyseenalaistaa, koska ilman lokeroa sulla ei oo paikkaa.
Tabula rasa, ota vittu tabuja kasa! Hukassa, turvassa mä kasvan rajoista yli, ei enää pienimielisille en mahdu sinne. On se paskaa. Kerrot et oot hukassa joku pahempi ku vasikka tulee siihen ilkkumaan, nauramaan sun sirpaleille, vittu mä eka ajattelin et mä tapan sen siihen paikkaan. Huomasin että katselin itseäni ennen, samassa tajusin ettei tuo jätkä tajuu vittuukaan. Vitun koulukiusaajat, en kelpaa teille. Tässä kylmäs ilmas ei oo tilaa kasvaa.

[Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli, eikä satuttaa enää. Se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla.]

Muistan kun ekan kerran löysin omantunnon. Mitä nää ämmät fiilikset on? luulin et oon homo. [Mitä vittua sä nyt välität noista hakkaat niinku ennenkin vai ooks sä joku ämmä vai]? Noista ajoista ollaa tultu tänne, muistan puiston räkäkännit, osa jäi vetää rännii machomiehinä. Lähdin kotoani karkuu, ku palasin tajusin että mun koti koskaa ollukkaa. Katson aikuista pikkulasta, jos oisin jääny oisin tossa. Särjetty, sirpaleista koottu, kasvukivuista veressä ja hiessä. Se on niin yksinkertaista mutta vaikea tajuta, kaivaa paskan olon alta. Sä tukisit mua ku mä murrun, mä tukisin sua kun sä murrut, ja meillä ei ois mittää hättää

[Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli eikä satuttaa enää se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla.]

Heikkouden kautta kuljetaan vahvuuteen, vahvuuden kautta sairauteen. Matti hädissään kyselee onks se nyt ihan normaalia, pelottaa. Normaali on keskiarvo, Matti. Haluatko sää olla keskiarvo Matti? Kelvata muille et sä kelpaa edes itelles, ei tuomita kettää, se voisit olla sinä. Niin monta kertaa joutunu pitää sängystä kii, etten hyppäis parvekkeelta helvettiin. Maksan aiheuttamistani traumoista en edes kehtaa mennä luokkakokouksiin. Puhumattakaan niistä pikkuprinsessoista jotka matkallani turmelin. Joku korkeampi voima heittää mun aivoihin myrskyjä niiden jälkeen oon onnellinen että olen yleensäkki pystyssä, halaan spurgua en vittuile hinttareille empatiat narkkareille alaspoljetuille sorretuille.

[Mukava ois satuttaa satuttajaa, mut mä vannoin etten satuta enää. Sä näät että kaikki ei oo hyvin, sun tulis avata syli eikä satuttaa enää se itsensä löytää joka itsensä hukkaa. Aina helppo osotella saatana, mutta säkin taidat olla vaan opintomatkalla.]