Tyhjässä Huoneessa - Vain Elämää Kausi 5

Mut suljettiin sisälle, sieltä löysin itteni.
Mä päätin et must tulee jotain sittenki.
Tääl valot sammuu, nään ku ovet aukee.
Mä avaan vaan nää haavat tähän kauteen.
Mun piti mennä eteenpäin, mut nyt mä palaan takas.
Hitto, mul on perhosii mun mahas.
Siit on aikaa ku mä oon kertonu täst kellekkää, lähtökohdat oli olemattomat jo ennestään.
Yhen virheen takii sain neljän vuoden tuomion.
Miten olin vuosii yksin vaiks olin vaan huomion kipee.
Toinen puoli kuoli jo, toinen puoli on pimee.
Ja loput suosio imee.
Sen mitä ne ei ymmärrä on helppo dumaa huolel.
Mä suoritin ite ei kukaan kävelly mun puolest.
Ei oo sattumaa siis et siihen tartutaan kii.
Terveisin pikku Mikke kakstuhatviis.

Ja jossain sun huoneessa, villi silkki verhot heiluu tuulessa, kun pimenee.
Sun tyhjässä huoneessa, tuuli soittaa kristalleja kruunussa, jos palelee.
Ne ikkunan sulkee.

Nostan katsetta, pihal melkeen nelkyt astet pakkast.
Mietin mitä sanoin tai mitä jäi sanomatta.
Sytytän takkaa ja pysyn täl matkal ja lupaan olla rehellinen, jos kysyt mä vastaan.
Nään paljon kirkkaammin, tiedän mitä tehä tällä eikä elämää voi oppii muulla kun vaan elämällä.
Ja ku tajusin sen, sain mitä halusin.
Joskus kadotin sen minkä takii alotin.
Mä kadotin kaiken minkä takii nä vuodet on ollu savusii.
Oon eläny elämää mitä moni ois pelänny elää.
Vituttaa miks ei mummi heränny enää.
Se sano "älä ikinä peräänny ketään tai mitään ja pidä huolt niist aina ketä sut hengissä pitää".
Mä hengitän ulos.
Mä hengitän sisään.

Ja jossain sun huoneessa, villi silkki verhot heiluu tuulessa, kun pimenee.
Sun tyhjässä huoneessa, huuli soittaa kristalleja kruunussa, jos palelee.
Ne ikkunan sulkee.
Ne ikkunan sulkee.
Ne ikkunan sulkee.