Offline
Meis on jotain samaa kaikis.
Tää menee kiusaajille, tää menee kiusatuille.
Tää menee vihaajille, tää menee vihatuille.
Miten tän loppumaan siististi saisit, ollaan kuitenkin vaan ihmisii kaikki.
Ne ei pysty estää sun menoo, ei ees hakaloittaa, ei laiffi oo ku star wars ei tääl paha voita.
Ja sitte tyypit kehtaa väittää sitä leikiks, ei ne nää et väistät niitte luota hikipääs ku [?].
Mut kukavaa pystyy nousee, rumast ankanpoikasestki tulee joutsen.
Se oli alus hauskaa, mut ei ne nauranu enää, ku dumbo oli ainut joka niist osas lentää.
Mä tiiän mitä tarkottaa, ku sillee tääl tehää, iha liia hulluu, siks osaan pilven pääl lepää.
Mä selvisin ja haluun et sä koitat peräs, älä ikinä kosta, se on noidankehä.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Älä väitä et oisit välil huonompi ku ne, joskus sulla menee hyvin, ja ne kuoros kiroilee.
Mut vaik ne aina vinoilee, nii anna niitten olla, turhaan niitä kuuntelee, ne vaa tahallaa haluu trollaa.
Eti joku, mihin purat sen egan, jos ne vyöryy netis päälle, älä puhelint selaa.
Ota mallii vaik Elast, pysy positiivisena.
Jos kaikki vihaa pelii, miks nii moni sitä pelaa.
Et tajuu miten ihmiset oikeesti voi, ollaa nii sokeit tekee toisillemme noin.
Professorit telkkarissa miettii mikä auttais tähän, ennen ku päästelet sanoja, maista niitä vähän.
Vaik sydän palasina taas kotiin palasit, älä provosoidu, hymyilet vaa niille takasin.
Vaik välil laiffi on paskaa, se pitää silti elää, mua kiusattii, mut ei kiusata enää.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Äiti säkään et pysty jeesaa, ku sun aikan kiusattii nii et lukittiin vessaan, mut se oli ennen.
Nyt aamust iltaan pitää pysyy viileenä, koska nykyään ne tulee päälle ig: ssä, ne on niin ilkeitä, et ne postaa, mut niinku forest camp, mä en luovuta koskaan.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Tää menee kiusaajille, tää menee kiusatuille.
Tää menee vihaajille, tää menee vihatuille.
Miten tän loppumaan siististi saisit, ollaan kuitenkin vaan ihmisii kaikki.
Ne ei pysty estää sun menoo, ei ees hakaloittaa, ei laiffi oo ku star wars ei tääl paha voita.
Ja sitte tyypit kehtaa väittää sitä leikiks, ei ne nää et väistät niitte luota hikipääs ku [?].
Mut kukavaa pystyy nousee, rumast ankanpoikasestki tulee joutsen.
Se oli alus hauskaa, mut ei ne nauranu enää, ku dumbo oli ainut joka niist osas lentää.
Mä tiiän mitä tarkottaa, ku sillee tääl tehää, iha liia hulluu, siks osaan pilven pääl lepää.
Mä selvisin ja haluun et sä koitat peräs, älä ikinä kosta, se on noidankehä.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Älä väitä et oisit välil huonompi ku ne, joskus sulla menee hyvin, ja ne kuoros kiroilee.
Mut vaik ne aina vinoilee, nii anna niitten olla, turhaan niitä kuuntelee, ne vaa tahallaa haluu trollaa.
Eti joku, mihin purat sen egan, jos ne vyöryy netis päälle, älä puhelint selaa.
Ota mallii vaik Elast, pysy positiivisena.
Jos kaikki vihaa pelii, miks nii moni sitä pelaa.
Et tajuu miten ihmiset oikeesti voi, ollaa nii sokeit tekee toisillemme noin.
Professorit telkkarissa miettii mikä auttais tähän, ennen ku päästelet sanoja, maista niitä vähän.
Vaik sydän palasina taas kotiin palasit, älä provosoidu, hymyilet vaa niille takasin.
Vaik välil laiffi on paskaa, se pitää silti elää, mua kiusattii, mut ei kiusata enää.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Äiti säkään et pysty jeesaa, ku sun aikan kiusattii nii et lukittiin vessaan, mut se oli ennen.
Nyt aamust iltaan pitää pysyy viileenä, koska nykyään ne tulee päälle ig: ssä, ne on niin ilkeitä, et ne postaa, mut niinku forest camp, mä en luovuta koskaan.
Etkö nää, et himmennät mun sieluu, se sattuu.
Meis on jotai samaa kaikis.
Kansi pääl, mut sisällä kiehuu, meen karkuun.
En oo paikalla, oon piilos teilt kaikilt.
Credits
Writer(s): Henri Jouni Kristian Lanz, Olli-matti Kalliosaari, Kalle Maekipelto, Arttu Onni Elmeri Lindeman
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.