Liian rikki hajoomaan (feat. Pyhimys & Pihla Heikintytär)

Jou, jou

Toista meist sattuu mut toista ei
Sä sanoit et hei, sä et oo okei
Millä tavoin koitit mut kahlita
Ei puhuta mitää mut vahditaa
Mihin sä oot menos, kenelle puhut
Kauan sä luulet et tällanen kestää
Ihmist on vaikeet elämäst estää
Annetaa olla ne liat voi pestä
Tajuutsä ees ite ton, sitä mä kelaan
Henkisesti meist molemmat delaa
Helppoo, ei ain oo
Mut beibe, älä vainoo
Vaa puhu sillo äänee niit sun tuskia
Oon huono ajatustenlukija
Nyt sä tiedät sen
Täl tyylil täs ei oo mitään mieltä ku rakas me ei puhuta
Samaa kieltä, enää

Sait mut rakennettuu hauraaks
Liian kauan oon totellu tätä kehää
Oon jo ihan liian rikki hajoomaan
Nyt kun nään sun läpi
Sun sanat ei satuta mua enää

Yhteinen on symbolinen
Syntax error syncompien
Kun sydän lyö, se sattuu eniten
Ero on kieli diabolinen
Ja sen näki taas tostaki
Et vaik mun kotimaa on ostari
Nii mun kieli on mieletön, se villinä viuhuu ota siit poskari
Niin syvään, suutelen ranskaa
Rakkaudenkaipuussa luotan vaa hanskaa
Kättelen sua sit ku paperi on signattu
Lahnoja lastiks vaa laivattu
Huomaat ittes tähä vaa jääneen
Kii enää siit et sanoo sen ääneen
Jalat ku on pilvis ni putoaa päälleen
Kumpi sen sanois nyt ääneen
Ku molemmat tiedetää
Ei oo yhteist kielt enää
Mut se iteltämme kielletään
Ja itsemme pienennetään
Tänään, tuun taas kotiin, oot jo siellä
Mut koti ei ookkaa siel enää

Sait mut rakennettuu hauraaks
Liian kauan oon totellu tätä kehää
Oon jo ihan liian rikki hajoomaan
Nyt kun nään sun läpi
Sun sanat ei satuta mua enää



Credits
Writer(s): Mikko Heikki Kuoppala, Jon Korhonen, Sami Tamminen, Laura Esteri Pihkakoski
Lyrics powered by www.musixmatch.com

Link