Viimeinen puu (Kukaan ei enää muista)

Kukaan ei enää muista,
miten kaikki alkoi,
me vain kylmään sekä lämpöön totuttiin.
Pian jo musta viiva
taivaanrantaa halkoi,
ja kohta viimeistä puuta suojeltiin.

Aika kääntyi syksyyn
ja tuuli alkoi tuulla.
Linnun kerrottiin myös lentäneen.
Mukanaan se toi sateen,
jota lumeksi vois luulla.
Eikä mikään enää jäänyt ennalleen.

Katson sinun silmiisi läpi naamarin,
joka hengitystä vielä suojelee.
Kätkeä voi tunteet sisään kumihaalarin,
se vain ihmisyyttä helpommaks ei tee.

Aika tietään kulki
ja näytti meille suuntaa.
Me vain tiukemmin kai puuhun tartuttiin.
Tuulisina öinä
piilouduimme puun taa,
ja sen suojassa me isoiks vartuttiin.

Katson sinun silmiisi läpi naamarin,
joka hengitystä enää suojelee.
Kätkeä voi tunteet sisään kumihaalarin,
se vain rakkautta helpommaks ei tee.

Tahdon koskettaa,
sua tahdon käsilläni koskettaa! Oo-oo...
Vierees nukahtaa,
iho vasten ihoa näin nukahtaa. Oo-oo...
Oo-oo... Tahdon rakastaa!
Oo-oo... Sinua rakastaa!
Oo-oo...



Credits
Writer(s): Jukka Heikki Laisi
Lyrics powered by www.musixmatch.com

Link