Piirsin ikäväni paperille

piirsin ikäväni paperille
siitä tuli musta sotku
siitä tuli tahmainen seitti

piirsin ikäväni paperille
se jatkui toiselle sivulle
se näkyi läpi kolmannelle
se valtasi kovin alaa

mutta keskellä oli se aukko
josta näkyi paperin valkeus
ja se valkea on sinun kaltaisesi
se joka ikiliekillä palaa
se joka ikiliekillä palaa

sillä sinä olet tyhjä paperi
ja kun ikäväni kitken tieltä
niin valkenee se miten kankaasi
vain kaipuuni kuvaa kantaa

enkä voi sitä siihen maalata
ellen samalla luule
että viikko sitten puhuttiin linnuista
mutta enää et mua kuule

ja niin minä kerron taas kaiken
olohuoneessa yksin mä kuiskin
jos hiljaa ja niin
vähitellen
saapuisi
vapaus



Credits
Writer(s): Eeva-maija Hannele Vehviläinen
Lyrics powered by www.musixmatch.com

Link