Kaaosta ku sä
Tää sisäänpuristettu suru on ku sade
Sade joka ei ala
Ja se on ku tuli
Joka kytee mutta ei pala
Eikä mun jalat kanna näillä janoisilla mailla
Ei sanat anna autuutta vaan valoa vailla
Värjötellään odottaen myrskyvaroitusta
Kun tuuli yltyy varovasti otan kiinni susta
Mun maailmantuska
Sun maailmas musta
Jonne katoavat värit kuin maatuva ruska
Tää kaikki ku kaunista lopun aloitusta
Kun tajuu ettei loputtomiin hyödy pakoilusta
Paikalleen pysähtyy, pelko pitkin poskia piirtyy
Olkia vasten valuu väre
Joka viipyy hetken ja kiihtyy syke
Kertomus kesken, mistä on kyse
Ja se saa sut sanattomaks
Saa mut varattomaks
Ja niin välillemme muodostuu muuri
Jonka ylitse huudot haihtuu kuin tuuli
Rajaa ajan ajattomaks
Avaa meidät alastomaks
Kalpeana kietoutuen sakeaan sumuusi
Ei mikään ole enää niinkuin luuli
Juokse, pakene, älä enää palaa
Huutaa sisimpäni salaa, mutta vastavoima valtaa alaa
Ja vuoks sen mä anelen, kun meitä ajetaan takaa
Sillä pakeneva ei voi koskaan olla aidosti vapaa
Onko meillä tähän varaa?
Kysyt sillä olet voimiltasi vajaa
Mut en aio kääntyy takasin, en aio enää pelätä
Sanon antaa pelon palaa
Saattaa olla että tullaan putoamaan
Mut aion pysyä sun vierellä
Sillä en tiedä mitään niin kaunista
Kaaosta ku sä, ku sä
Sun surusi selittää painajaissatuu
Valtaa alaa kuin valtava tulva
Haluat hengittää ja huutaa apuu
Mut karkaa salaa sen antama turva
Ja kun oksasi peltoni ylle taipuu
Heräävä ikuinen yhteyden kaipuu
Vaipuu ja vapisen vastustamatta
Kaikuu hakien paikkaansa vasta
Tää turvan tarve, murhan arvet
Julman talven alle jääneet jäätyneet lammet
Nääntyneet varteni kohottavat kiihkeenä korkeammalle
Tullakseen nähdyiksi kuulluiksi jälleen
Mitä oli ennen tai mitä on jälkeen
Ei erottaa voi eikä sanoa ääneen
Kun pakottaa palaamaan ittensä ääreen
Ja niinku laineet kallioon
Kipeesti ja kovaa sä isket muhun
Jään vuorelles vartioon
Ja kuulen ku unelmia unissasi puhut
Luonas nii auki oon
Pintas ku peili johon peilaan ja hukun
Veri väsähtää valtimoon
Salpaa suojani ku sulaudun suhun
Juokse, pakene, älä enää palaa
Huutaa sisimpäni salaa, mutta vastavoima valtaa alaa
Ja vuoks sen mä anelen, kun meitä ajetaan takaa
Sillä pakeneva ei voi koskaan olla aidosti vapaa
Onko meillä tähän varaa?
Kysyt sillä olet voimiltasi vajaa
Mut en aio kääntyy takasin, en aio enää pelätä
Sanon antaa pelon palaa
Saattaa olla että tullaan putoamaan
Mut aion pysyä sun vierellä
Sillä en tiedä mitään niin kaunista
Kaaosta ku sä, ku sä
Niin kaunista
Niin kaaosta
Niin kaunista ku sä
Sade joka ei ala
Ja se on ku tuli
Joka kytee mutta ei pala
Eikä mun jalat kanna näillä janoisilla mailla
Ei sanat anna autuutta vaan valoa vailla
Värjötellään odottaen myrskyvaroitusta
Kun tuuli yltyy varovasti otan kiinni susta
Mun maailmantuska
Sun maailmas musta
Jonne katoavat värit kuin maatuva ruska
Tää kaikki ku kaunista lopun aloitusta
Kun tajuu ettei loputtomiin hyödy pakoilusta
Paikalleen pysähtyy, pelko pitkin poskia piirtyy
Olkia vasten valuu väre
Joka viipyy hetken ja kiihtyy syke
Kertomus kesken, mistä on kyse
Ja se saa sut sanattomaks
Saa mut varattomaks
Ja niin välillemme muodostuu muuri
Jonka ylitse huudot haihtuu kuin tuuli
Rajaa ajan ajattomaks
Avaa meidät alastomaks
Kalpeana kietoutuen sakeaan sumuusi
Ei mikään ole enää niinkuin luuli
Juokse, pakene, älä enää palaa
Huutaa sisimpäni salaa, mutta vastavoima valtaa alaa
Ja vuoks sen mä anelen, kun meitä ajetaan takaa
Sillä pakeneva ei voi koskaan olla aidosti vapaa
Onko meillä tähän varaa?
Kysyt sillä olet voimiltasi vajaa
Mut en aio kääntyy takasin, en aio enää pelätä
Sanon antaa pelon palaa
Saattaa olla että tullaan putoamaan
Mut aion pysyä sun vierellä
Sillä en tiedä mitään niin kaunista
Kaaosta ku sä, ku sä
Sun surusi selittää painajaissatuu
Valtaa alaa kuin valtava tulva
Haluat hengittää ja huutaa apuu
Mut karkaa salaa sen antama turva
Ja kun oksasi peltoni ylle taipuu
Heräävä ikuinen yhteyden kaipuu
Vaipuu ja vapisen vastustamatta
Kaikuu hakien paikkaansa vasta
Tää turvan tarve, murhan arvet
Julman talven alle jääneet jäätyneet lammet
Nääntyneet varteni kohottavat kiihkeenä korkeammalle
Tullakseen nähdyiksi kuulluiksi jälleen
Mitä oli ennen tai mitä on jälkeen
Ei erottaa voi eikä sanoa ääneen
Kun pakottaa palaamaan ittensä ääreen
Ja niinku laineet kallioon
Kipeesti ja kovaa sä isket muhun
Jään vuorelles vartioon
Ja kuulen ku unelmia unissasi puhut
Luonas nii auki oon
Pintas ku peili johon peilaan ja hukun
Veri väsähtää valtimoon
Salpaa suojani ku sulaudun suhun
Juokse, pakene, älä enää palaa
Huutaa sisimpäni salaa, mutta vastavoima valtaa alaa
Ja vuoks sen mä anelen, kun meitä ajetaan takaa
Sillä pakeneva ei voi koskaan olla aidosti vapaa
Onko meillä tähän varaa?
Kysyt sillä olet voimiltasi vajaa
Mut en aio kääntyy takasin, en aio enää pelätä
Sanon antaa pelon palaa
Saattaa olla että tullaan putoamaan
Mut aion pysyä sun vierellä
Sillä en tiedä mitään niin kaunista
Kaaosta ku sä, ku sä
Niin kaunista
Niin kaaosta
Niin kaunista ku sä
Credits
Writer(s): Janne Lauri Samuli Eerola, Liisa Hytti
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.