Hän on kuin tuuli

Hän on kuin tuuli, ain vähän varuillaan
Ihan ku uni hän saapuu ja katoaa
Hän kulkee kaupungissa
Klitsun kaut kapakan ohi
Ja jos tällit menee ohi
Ni nähään myöhemmin toril
Joss' kauppa kukoisti kovin
Sit nuput meni homeeseen

Mies ku sähkövirtaa, antaa voimaa tietokoneeseen
Tuulimiehen tai solistei, ain harmaa puhuvia
Ja pien laiva saapuu satamaan hetkinä sumusina
Se on kai sukuvika ku suksi ei luista
Tai ku menee kattoo ite, ei saa tarpeeksee saduista
Kuuli merimiesten suista
Ei suden suuhun asiaa
Loppupeleis poika päätyy maailman reunalt takas Pasilaan

Sä joudut lasin taa mut toisaalta ku kattoo silmist
Taitais olla tuttu filmi, sisäl istuu tuttu rinki
Mitä jos tuulee hukkusinki
Pääsisin sun pumpuliisi
Vaik taantuu tuuli, soi mukanaan sen tuttu biisi

Ja taas me mennään, joo
Ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa
Taas mennään, joo, ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa

Mä lupaan hyvässä ja pahassa
Olen vain niin vaitonainen
Kiertolaisten seurassa, se erilainen valkolainen
Hän on alkuaine
Niin vihaan ku suremiseen: sopuseksi
Ja darran uuteen tulemiseen
Pakkasen puremiseen, kesän jälkeen viilenee
Tuuli tuo levon kiireeseen
Peittelee sut metsän siimeksee

Aku ei lataa Iineksee, Hessu popsi psykedeelei
Oli virhe tutustuu tapellen, Peloton ICB:hen
Nyt kadut pursuu tutkareita, ankanpojista punkkareita
Kesä synnytti pultsareita ja nyt tuuli putsaa heitä
Kadulta kuin seteleitä, osa lähtee ain mukaan

Hän on kuin tuuli
Satasii hetkeks valuu vain
Joten jos pyydät häntä kuvaan
Hän jo kaukana menee
Ja ainoo mitä pystyt kuvaa
On se mitä hän tekee
Puhaltaa leivänmurut mereen
Ja meret rantaa vasten
Viimeinen toivomus mult
Jos saatais olla hetki kahden

Ja taas me mennään, joo
Ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa
Taas mennään, joo, ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa

Koko lokkivuosi ohi ja viikon pääst ois Hovi
Mul on poika muttei kotii johon kutsua sen sopis
Mul on puskat mikkikopis, ja pöydäl velkalista
Ulkon puolet ystävistä, toinen puoli sisäl linnas
Mies on täynnä kielikuvii mut ei velaks niitä viskaa
Rappiollist romantiikkaa, kaatuu uhkakuvat niskaan
Kun kaikki niin todellista, et parempi vain paeta

Niin kuin tuuli, nuo kasvot lupaavat sadetta
Hän kerää sisälleensä avaran laakson henkäyksiä
Ja valmistautuu puhaltamaan ne ulos pian
Kuin luodit uppois hihaan, hän on heiän perheen vanhin
Mieli ku keskeltä kahti, mies laiha kuin pavunvarsi
Kai viel muistojensa vanki, matkaa kanjonin halki
Tuli vastaan hiekkamyrsky, tai ydintalvi
Hän ei ole enää vahvin, nykyään vain tuulenvire
Sulje parvekkeen ovi ja siirry unohtamiseen

Ja taas me mennään, joo
Ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa
Taas mennään, joo, ei kukaan pysty lupaa parasta
Sitten ku palaan kotiin siel vaa tuuli tuivertamas
Tahdoin lentää, joo, mut tarpeeks korkeelt enää palata
Näis korkeuksis on kylmä ja vain tuuli tuivertamassa

Ja taas me mennään, joo
Ei kukaan pysty lupaa parasta
Ja taas me mennään, joo
Ei kukaan pysty lupaa parasta