Nii makaa ku petaa

Käärmeet luovat nahkansa tullakseen isommiksi käärmeiksi

Oot tehny kaiken miettimättä mun tunteita yhtään
Itsekkyytes pilviin jo yltää
Ja munko pitäs tää kaikki vaan muka sietää
Mukisematta niellä?
En sua niiaile enää
Vaikee on tollasten temppujen jälkeen arvostaa ketään

Tiesin alusta asti että huonosti mulla tulee sun kanssa käymään, mutta luoja miten monesti oon saanu pettyä ja miten jaksat mut vieläkin aina vaan yllättää
Sä heitit mut kadulle kun poltetun natsan ja jätit yksin viimeisillään savuaan
Sytytit koko tuhkiksen palamaan, ilman aikomustakaan oma aiheuttamaas tuhoo auttaa sammuttaan

Oot tuntenu mut 12-vuotiaasta asti ja silti valitsit toisentaa mun pahimmat kamppailuni

Vois sun egollas kokonaisen kylän kylvää
Säkö muka jotain oppinut? Et kestä yksin hetkeäkään
Ai muako sä säälit? Teit mulle palveluksen, mut ja mun luovuuden vapauttaen
Toukasta kasvoi perhonen - ja sä mulle mahdollistit sen

Et sä tai kukaan pysty mua nujertaan - ja lopulta sä teoillas vaan ittes nolaat

Mä ehkä surin, mut käsittelämätön on sun tuska
Se tulee kyllä perästä
Suhteesta suhteeseen loikkien, matkalla viattomia loukaten, miks luulin olevani erilainen?
Sulle olin vaan seuraava pelinappulainen

Aina ei voi kaikkia miellyttää, mutta joka kerta valita tie missä aita on sulle matalin ja toiselle kaikista pahin
Liian monta kertaa, en voi enää kattoo sitä läpi sormienkaan

Oon mä vahvempi kun sä
Kohtasin kaiken yksin, ilman ketään
Nyt valmiina ottaan kaiken mitä mulle kuuluu - en enää itke sun perään
Mut silti onneks itkin, kohdata kaikki tunteet pitää, tai voi niihin vuosiks jymähtää

Annoin sulle niin monta asiaa anteeks, uskoin hyvyyteen sun, mut muutama virhe liikaa, en voi antaa enää ollakkaan
Luulitko että voit mun tuskalla ilmaiseksi ratsastaa?
Esittää kumppania välittävää, pyytää synninpäästöö, vaikkei sua kiinnostanut paskaakaan -
Vaikka aina kusit mun niskaan vaan uudestaan ja uudestaan
Kuinka helppoo toisille voi ollakkaan, asiat mihin en ite pystyis koskaan
Kattoo syvälle silmiin ja valehdella tosta noin vaan, suoraan päin naamaa Jatkaa sun tuttua toksista kaavaa

Luulitko että sä saat puhuu, mut mä oisin hiljaa?
Et selvästi muistanu kenen kaa sä diilaat

En pelkää kohdata sua tai tätä asiaa enää, tuu kattoon miten mä loistan ja jää käveleen mun varjon perään
Vihdoin saan mä hengittää ja elää, ku et sä mua enää alas pääse vetään

Ota sun paskat tekosyyt ja ittes jo kerää, kanna vastuu - et sä taida kunnioitaa ketään
Terve kunnioitus puuttuu niiltä jotka muita pettää
Kerran, kaks, eiköhän seuraavakin saa vielä samaa kestää
Halusit olla yksin? Mis välis boi?
Et sä kahta viikkookaan yksin olla vois

Nostan mun pään, annan elämälle selkään, kovempana kun koskaan, en mä kipua tai pettymyksiä pelkää
Oon vahvempaa kun jää, pystymmäks ei enää nouse ees tää pää - ei sun koettelut tuu pystyyn mua selättään

Sen minkä taakseen jättää - eestään kyllä varmasti vielä löytää
Istu alas poju, sun oma kattamaan pöytään, ja kohtaa tekos, valmiina oleen joskus ees nöyrä - ehkä sä sitte todellisen ittes löydät
Vaikka kaikkihan menee just niinku pitää?

Yks kaks kertaa, samaa paskaa, samaan tapaan?
Päädyt viel omaan tulees makaan, sen mä sulle takaan
Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää
Vaikka kuinka sun popot ois puhtaat - et tuu niillä pystyyn juokseen tekojas pakoon tarpeeks lujaa

Kuka olikaan se joka halus suhteen ja pyys muut jättään, ja nyt ruikutat biisilläs: "miten halusin et tartut muhun vaan kynsilläs"
Oisit kertonu sen aiemmin - mut et vissii viime eroaskaan pystyny käsitteleen yksinäs

Hyvää matkaa sulle vaan - herra sä et kyllä nää paskaakaan
Kaiken susta oppimani jälkeen, oon mä onnellinen ettei kuljeta enää samaan suuntaan
Sä et edes tajuu mistä sun pitää olla pahoillaa - mutta huh, että on sulla otsaa

Kadullaki tulee sun kantapaikan mimmejä vastaan, kutsuu mua sun eks säädöks, ja sanoo ettei niillä koskaa ollu mun olemassaolosta hajuakaan - ja sit kertoo kuinka neki on ollu sun kaa
Kuinka: "se otti saman tatskanki kun mulla"
Joku viikko sen jälkeen kun me erottiin ja mä en ois voinu vilkastakkaan muita?
Mä itkin ja sä taisit vaan riemuita
Juoksit ympäri kylii ampumas lasteja pitkin kaikkien suita
Kuin monta samaan aikaan? Noihan on pitäny jo aikatauluttaa - mut hei, oot sä kyl ainaki multitäskääjä vailla vertaa
Sä painat täyttä vauhtii, pidät kii ja vaa kyydist nautit eks nii?
Ihmettelen vaan, että miten pystyt auton peilist ees kattoo ittees silmii

Sit sä alat vääntää täst musaa, asioita sanallistaa mitä mulle et ollu mulle muistanu ilmasta koskaan, ja ekan biisin sain sun eksäs kaa jakaa - mist myös selvis mulle et haluisit välillä palloilluun senkin kaa palaa
Ja seuraava kokonaan musta
Ai sä teit must biisin?
Biisin millä koitat ittes synneistäs vapahtaa - ja sen biisin videotiiseris kuhertelet sun uuden muijan kaa HAH Sen saman kaa: "jonka kaa lupaan jael en oo ollu tosissaan kahta kuukauttakaan"
Miten paljon voitkaan omia tekojas vielä pahentaa ja toista epäkunnioittaa?
Et voi kirjottaa ihmisistä oikeista ja tunteista, ja sit vaan sanoo: "no se vaan kuulosti hyvältä ja rimmaa"

Vau mitä kunniaa meidän suhteelle
Mä viimesillä voimillani nostin sut ylös pimeydestä pilviin, ja kiitoksena? Sä painoot mut syvälle maan syöveriin

Tuskin välittämises mua kohtaan oli ees aitoo, ku suruaikas ei kestäny ees kahta päivää, ei tainnu meillä olla sulle paljon painoarvoo

Tee sun pikku taidetta, mut koita ees muistaa, että se oikeiden ihmisten kokemuksia ja tunteita koskettaa -
Mutta eihän sun ajatuksiin taas mahtunu muita kun herra maailman keskipiste itse

Mä oon se joka aidosti teki itteeni - kun taas samaan aikaan sä hukuit pulloon, ja koitit kirjaimellisesti panna ittes unohtaan

Kirjotin susta ensin niin kauniisti, mutta sä pistit tän pelin säännöt ihan ite uusiksi
En halunnu sulle koskaan pahaa - vaikka se miten kohtelit mua, oli aika paskaa
Ai muistelet mua lämmöllä vai?
Ihan ku kaipaisin mä hyväksyntääsi lain
Sinuna olisin huolissasi omasta kuvasta mun päässä - ei sinne kaiken tän jälkeen tainnu paljoo hyvää kuule enää jäädä

Kato ja opi miten tää homma hoidetaan
En mä tarvii tähän kenenkään muiden kalliita autoja mun kuvaa kiillottaan

Uhriudu vaan, vingu miten et voi elä ittes kaa - vaikka samalla et ota vastuuta ja koitat saavuttaa sun rumilla teoillas mammonaa
Esitä kovaa, vai unohiks kokonaan että jätit mut puhelimessa?

Ei mun kaa varmasti helppookaan ollu, ja kyl mä tiiän et munkin täytyy vastuu virheistäni kantaa - mut en mä kyl silti tällasta ansainnu

Mä en keskittyny unohtaan - vaan kohtaan itteni, tän asian, kasvaan ja oppiin elään sen kaa
Ja vihdoin oon vapaa
Lehdet puissa kirkkaina loistaa, nään taas usvan takaa - selkeemmin kun koskaan
Kumpa oisit näyttäny oikeen luontos heti vaan, nii ei mun olis kestäny sua puolikskaan niin pitkään unohtaa
Mutta kai tääkin kaikki oli pakollinen osa mun omaa matkaa
On kaikki vastoinkäymiset laitettu polullemme, jotta pystymme vahvempana kukoistaan - ja päätymään matkallamme juuri sinne minne kuulutaan

Niin makaa kun petaa, sinuna en jäis synninpäästöö venaa