Vittu minä kuolen tänne

Vittu minä jonain päivänä kuolen tänne
Minä kuolen niinku kärpänen hangen päälle
Minä olen elävä vaan hetken aikaa
Suurimman osan ajasta vaan multaa
Älä siis suutele minua kuin olisin ilmaa
Älä ota minua kun mikään muu ei kelpaa
Älä, älä vittu jätä mua taas

Olen elävä täällä vain hetken aikaa
Olen elävä täällä vain henkosen verran
Pidä minusta niin tiukasti kiinni että jäävät jäljet
Että kuuluvat vuosia askeleittesi äänet
Mutta varo oon niin kuin tulta
Mutta varo oon niin kuin tulta joka polttaa ihoa

Vittu minä jonain päivänä kuolen tänne
Minä kuolen niinku kärpänen hangen päälle
Vain salama joka ei iskekään harhaan
Tai auto joka lumisella tiellä karkaa
Välähdys joka nuolee taivaan rantaa
Älä pidä liian pitkään yllä tuota paitaa
Vaan tule mun luokseni kulta tai luoja
Ja ota mut kuin viimeistä kertaa

Minun henkeni on kiinni sinussa
Siitä että otat kiinni kirjani sivuista
Ja kerrot miltä tuntuu olla elossa
Aivan sama vaikka oon kuinka vinossa
Tässä mä olen ja mul on nää kaikki haavat
Mul on lapsena särkyneet mittakaavat
Pelkoa vaikka kuinka paljon
Tunnet mun ilon ja vihan ja mun tunteiden kaivon

Ota mut luoksesi jo tänä yönä
Pitele kiinni ja juttele mulle älä pois päin työnnä
Jos et ota niin pure vaikka kieltä
Enkä edes taivaanportilla myönnä
Etten elänyt koskaan sitä viimeistä päivää
En kirpeää kihisevää ihon alle jäävää
Elämää jonka edessä ei tarvi päätä kääntää
Vaan se on katkeraa maata joka vieläkin jäytää

Vittu minä jonain päivänä kuolen tänne
Minä kuolen niinku kärpänen hangen päälle
Ja sen mitä minä osaan täällä tehdä
On olla huolissani jokainen hetki ja päivä
Kun jälkeeni jää vain tuhkaa
Minun jäljissäni palaa ja kytee maa
Älä sano että kaikki oli turhaa
Ota mut kiinni ennen kuin mä putoan vaan

Mä juoksen ympäri sitä sinistä pihaa
Mä juoksen taas punaisen talon taa
Mä juoksen niin kauan että happi lakkaa
Mä juoksen kunnes ne saa kiinni jotka ajaa takaa

Siinä kohtaa mihin minut haudataan
Siinä ei kasva mitään jos en sinua saa
Se on vain kipeää maata katkeraa
Vain sinä pystyt minut vapauttamaan

Sanon saman asian viimeisen kerran
Vain sekunnin verran alla taivaan herran
Olen sudenkorento joka nousee ilmaan
Joka hengestään lentää kilpaa

Kun sinä kerta olet mun tiellä
En nää tässä muuta mieltä
Kuin ota mut täältä
Ja vie vittu mut sinne missä maailma tapahtuu
Missä heinä kaatuu, verkkokalvoille tarttuu

Elämä, elämä, elämä, elämä
Enhän mä, enhän mä, enhän mä, enhän mä
Elä, elä, elä, elä
Elä, elä, elä, elä

Aivan sama vaikka vittu me kuollaan tänne
Me kuollaan niinku kärpäset hangen päälle
Me ei osattu huolehtia perusasioista
Me poltettiin elämänlangat juurista
Ja pudotettiin pallot lankakorista
Lapsillemme jätettiin vain poltettu roska
Liian vähän välitettiin yhtään mistään
Eikä ansaittu elää yhtään enempää

Vittu minä jonain päivänä kuolen tänne
Minä kuolen niinku kärpänen hangen päälle
Minä olen elävä vaan hetken aikaa
Suurimman osan ajasta vain multaa
Älä siis suutele minua kuin olisin ilmaa
Älä ota minua kun mikään muu ei kelpaa
Älä, älä vittu jätä mua taas