Tuulenkosija

Mielessäni seisoisinpa yksin törmän huipulla
Huutaisin ees niin kuin huutaa näkijätär kirousta
Tuulta taivaalta kun kutsuu painajaista riepottamaan pois

Vaan kirjani on väsyneet ja näyt täynnä olioita
Jotka ei oo niskojansa nöyryyttäneet maailmalla
Ne minut tahtoo vangita ja kantaa tyhjään ilmaan mukanaan

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan
Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä
Senkin ne tahtovat omistaa

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot
Jotka luuli unhoon painaneensa, arkipäivän savuverhon taa
Ei unet jätä meitä rauhaan, vaikka hylkäisimme ne

Lähden iltamyöhään, viimeinkin on aika
On jää niin mustaa yllä syvyyksien
Joiden tiedän tummaan hellyytensä helmaan
Sulkeneen niin monta pyhiinvaeltajaa

Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan
Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa
Vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan

Ne eivät muista että ihmisellä on vain elämänsä
Senkin ne tahtovat omistaa



Credits
Writer(s): Rauli Eskolin, Janne Matias Halmkrona, Aki Ville Yrjaenae, Timo Rasio, Tuomas Henrikki Peippo
Lyrics powered by www.musixmatch.com

Link