Pienen Hetken

On ilta kello kahdeksan ja lasta tuudittaa,
tuo nainen sinisilmäinen on hiljaa.
Mut työt on tekemättä vaikka tahtois nukahtaa,
hän nousee oven varovasti sulkee.
Niin on kaunis kuin kesän ensimmäinen yö
ja hymy jonka jälkeen maailma kädestänsä syö.
Hän yksin odottaa jotain parempaa.

Ja pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan,
hän luottaa että huominen tuo jotain tullessaan.
Sen pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan
hän tietää, että jossain tosi rakkaus odottaa.
Mut oikotietä sinne ei ollutkaan.

Toisaalla on iltasatu kesken jäänyt taas,
mies ja lapsi nukahtaneet samaan aikaan.
TV olohuoneessa yksin meluaa,
kertaa tapahtumat turhamaisen sarjan.
Mies on vielä nuori ei edes puoltakaan,
elämästään elänyt ja tahtois rakastaa.
Mut mistä löytäis sen elämänsä rakkauden.

Ja pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan,
hän luottaa että huominen tuo jotain tullessaan.
Sen pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan
hän tietää, että jossain tosi rakkaus odottaa.
Mut oikotietä sinne ei ollutkaan.

Ei kumpikaan voi tietää miten päättyy kaikki tää,
on kohtalolla jotain mikä heidät yhdistää.
Mut milloin tähti syttyy ja pimeys pakenee.
Ei oikotietä sinne kai olekaan.

Ja pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan,
hän luottaa että huominen tuo jotain tullessaan.
Sen pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan
hän tietää, että jossain tosi rakkaus odottaa.

Ja pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan,
hän luottaa että huominen tuo jotain tullessaan.
Sen pienen hetken niin kovin pienen hetken vaan
hän tietää, että jossain tosi rakkaus odottaa.

Mut oikotietä sinne ei olekaan.