Raunioilla
Kuun vielä varttuessa
Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa
Aallot levotonna löivät
Vasten sateen pieksemää rantaa
Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen taivaan
Vain yksinäinen vire tuulen soi
Keihäs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierellä vartoi
Vaiti suurta laivaa saapuvaa
Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Ja päivä laski taas
Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden
Näin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme
On tullut se aika jolloin auringon pyörä
Veren vuodatuksesta katkeaa
Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville astuu
He miekoin meitä tervehtivät
Vapaudesta puhua saavat
Loimet vieraat yllänsä
Puiseen ristiin veriveli tarttuu
Hän suden mahdin mielii taltuttaa
Keihäs karhunkaatajan
Vastaan käärmekieltä nyt nousee
Ja iskee läpi kurjan sydämen
Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie
Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen
On pyhät kivet kaadettu
Ja kansa voipunut
Valtaa kuoleman sylistä
Uhmaa teräs välkkyen
Tuoni käsissä jumalten
Maine miehen ikuinen
Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Ja syyttömien sielut tuomitaan
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme
Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan
Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen
Ukon voima sydämessä
Vielä kaatuu viimeinen
Viimeinen
Kulki kuiskaus päällä veen kaukaa
Aallot levotonna löivät
Vasten sateen pieksemää rantaa
Kauan hiljaisia lienneet
Salot alla pohjoisen taivaan
Vain yksinäinen vire tuulen soi
Keihäs karhunkaatajan
Maassa saaliin vierellä vartoi
Vaiti suurta laivaa saapuvaa
Ei kukaan tiennyt nähdä sarastukseen
Ja päivä laski taas
Kuulkaa huuto korppien
Halki taivaiden
Näin saapuu tuho jumalten
Maailmaamme
On tullut se aika jolloin auringon pyörä
Veren vuodatuksesta katkeaa
Liput kauniit liehuen
Airut rantakiville astuu
He miekoin meitä tervehtivät
Vapaudesta puhua saavat
Loimet vieraat yllänsä
Puiseen ristiin veriveli tarttuu
Hän suden mahdin mielii taltuttaa
Keihäs karhunkaatajan
Vastaan käärmekieltä nyt nousee
Ja iskee läpi kurjan sydämen
Vaan eivät sankarit enää nouse raunioille
Ja laulumme tuuli vie
Kuulkaa suru metsien
Halki aikojen
On pyhät kivet kaadettu
Ja kansa voipunut
Valtaa kuoleman sylistä
Uhmaa teräs välkkyen
Tuoni käsissä jumalten
Maine miehen ikuinen
Jo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät
Ja syyttömien sielut tuomitaan
Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme
Vaikenevat tuhannet edessä murhaajan
Kirveenkuva rinnalla
Karhun lailla taistellen
Ukon voima sydämessä
Vielä kaatuu viimeinen
Viimeinen
Credits
Writer(s): Henri Antti Sorvali, Ville Tuomas Sorvali, Marko Samuel Tarvonen, Mitja Harvilahti
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.