Käänteinen matadori (Sinisestä kankaasta)
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.)
Punkun tahrimia papereita pöydällä, niihin mustekynäl tulkkaan mun huolet.
Tärisevin käsin tunteita höylään tääl, ja tää biitti on mun pulssista puolet.
Itsevarmuudest on jäljel vaan varjo, näin varmast miehest tuli epävarma.
Pullost henki omaa takkiaan tarjoo, mut mun on selvänä kohdattava karma.
Oon muuttunu, muttei se mennyttä muuta.
Tää on mun syytä, siit ei kysymystäkään.
Oon saanu sulta tuhat tilaisuutta, silti niistä ansainnu kai yhtäkää.
Ei enää selkoo onks tää katumust vai pelkoo.
Mieli ei anna hetkekskää rauhaa, nää sävelet oman tarinan kertoo.
Ja laitan Jukan radiosta laulamaan...
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.)
Peilin edes vika psyykkaus, kun miehen rippeet yhteen nitoen.
Halusin pukeutua kuin itse rakkaus, takki on sininen ku Eiffel 65.
Käänteinen matadori, jalat ku makaroni, ku yritän autoromuani starttaa.
Starttaa prkele, siin on mun monologi, takaraivos ääni "nyt vittu skarppaa".
Wroom, pois alta kun mä tuuun! Nyt hädintuskin väistän muit autoi.
Ja mitä tulee J. Karjalaisen klassikoihin; mä en ooo oikea cowboy.
En saa sua mielestäni pois, vaan mieluiten vieressäsi oisin.
Toiveet jos huomisel ois, oltais vaan kaksin ja radiossa sois:
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.
Hän mua oottaa. Tiedän et oottaa. Luulen et oottaa.)
Nyt sydän pärisee ku rumpu matkal kuulemaan elämäni tuomion.
Sitikan ovi menee kiinni ku pumpuli, pelkkä takkini herättää jo huomioo.
Askel on hatara, ryhtini matala, perhosten tilal varmaa ampiaisii vatsas.
Rystysil koputus ku hakkaisin vasaral.
Mitä jos et ookkaa vastas?
Multa puuttuu vaan matadorin lakki, punasen viitan tilal sininen takki.
Miekkana vanamo ja areenana sydän.
Nyt ovi aukee, hengitän syvään.
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.
Hän mua oottaa. Tiedän et oottaa. Luulen et oottaa.)
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.)
Punkun tahrimia papereita pöydällä, niihin mustekynäl tulkkaan mun huolet.
Tärisevin käsin tunteita höylään tääl, ja tää biitti on mun pulssista puolet.
Itsevarmuudest on jäljel vaan varjo, näin varmast miehest tuli epävarma.
Pullost henki omaa takkiaan tarjoo, mut mun on selvänä kohdattava karma.
Oon muuttunu, muttei se mennyttä muuta.
Tää on mun syytä, siit ei kysymystäkään.
Oon saanu sulta tuhat tilaisuutta, silti niistä ansainnu kai yhtäkää.
Ei enää selkoo onks tää katumust vai pelkoo.
Mieli ei anna hetkekskää rauhaa, nää sävelet oman tarinan kertoo.
Ja laitan Jukan radiosta laulamaan...
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.)
Peilin edes vika psyykkaus, kun miehen rippeet yhteen nitoen.
Halusin pukeutua kuin itse rakkaus, takki on sininen ku Eiffel 65.
Käänteinen matadori, jalat ku makaroni, ku yritän autoromuani starttaa.
Starttaa prkele, siin on mun monologi, takaraivos ääni "nyt vittu skarppaa".
Wroom, pois alta kun mä tuuun! Nyt hädintuskin väistän muit autoi.
Ja mitä tulee J. Karjalaisen klassikoihin; mä en ooo oikea cowboy.
En saa sua mielestäni pois, vaan mieluiten vieressäsi oisin.
Toiveet jos huomisel ois, oltais vaan kaksin ja radiossa sois:
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.
Hän mua oottaa. Tiedän et oottaa. Luulen et oottaa.)
Nyt sydän pärisee ku rumpu matkal kuulemaan elämäni tuomion.
Sitikan ovi menee kiinni ku pumpuli, pelkkä takkini herättää jo huomioo.
Askel on hatara, ryhtini matala, perhosten tilal varmaa ampiaisii vatsas.
Rystysil koputus ku hakkaisin vasaral.
Mitä jos et ookkaa vastas?
Multa puuttuu vaan matadorin lakki, punasen viitan tilal sininen takki.
Miekkana vanamo ja areenana sydän.
Nyt ovi aukee, hengitän syvään.
(Sinisestä kankaasta takki minulla, joku sytyttää uuniin valkean.
Sinisestä kankaasta keväinen ilta, joku sytyttää valon ikkunaan.
Hän mua oottaa. Tiedän et oottaa. Luulen et oottaa.)
Credits
Writer(s): Karjalainen Jukka Tapio, Janne Pekka Haavisto, Pekka Grohn, Mikko Juhani Lankinen, Tom Theodor Nyman, Timo Snellman, Juha Oskari Snellman, Linnea Eerika Annikki Aaltonen
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
Other Album Tracks
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.