Khid & RPK -
Ei
Ulos
Yeah
Tää on viimenen
Ja sit ei oo enää
Ja se menee näin
Tää ei oo yksinäiseten laulu, tää on kylmäks palanu aamu
Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista
Pidätä henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas
Tippunu valonsäteet eteen, hajal lattial tuijotan vaan
Elo karkaa loisteputkista
Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, löydät mut lähel aurinkoo
Kaiut leikkaa katuu, ikävä sisällä sulkee suun
Vedä se takas ennen kun kasvot on juuttunu
Epäkunnossa mun ääni maanalla painetta
Mä kasvatin vahingossa mustan aukon, kun mä etin avaruutta
Kantanu kylmiä väreitä mukana alusta asti tuu mukaan
Helppo ommella sielu kii, kävellä loppuun silmät kii
En oo enää se jäbä malmin metsäs
Selkä kohti maailmaa ja valonsäteet peräs
Pitämäs piilos lasihautaa enkeli reppuseläs
Valmiina lähteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu peräs
Tää paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista
Sähkö laskeutuu, kunnes ikkunat särkyy kurvissa
Pidätä henkee uudestaan, vuori mun luureissa
Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Mitä nyt törmää jäbään
Siistii et on eri meininki
Kun katon taaksepäin, kaupunki kasvaa väärinpäin
Ylösalasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu
Jälleen kerran myöhässä, mut kaamos kävi yökylässä
Ja käski lähettää terveiset, toivottavasti paranet
Hajataitto hävinny pois, ystävä antaa levyt pois
Kuiskaa mun perään, mä tiesin et sä heräät
Ei enää metsää, ei enää
Ei kestä, ei värejä pimeydestä
Vaan kaikki yhdessä
Kipinä kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta
Kohottamassa katonrajaan, ettimässä huomista
Ei patinaa, kuparinauha kauniina
Neliraituri päälle, ja ghettotyylit nauhottaa
Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa
ääriviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana
Ei tyhjäkäyntiä, esittämässä ihmistä
Mä päästin irti, ja elän silti
Kiitos, ulos
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Ulos
Ulos
Ulos
Tää on viimenen
Ja sit ei oo enää
Ja se menee näin
Tää ei oo yksinäiseten laulu, tää on kylmäks palanu aamu
Tulva nousee mun huoneessa, kun myrsky karkaa suonista
Pidätä henkee suon luomissa, aavikko pakenee puolestas
Tippunu valonsäteet eteen, hajal lattial tuijotan vaan
Elo karkaa loisteputkista
Ja kun etit mua viimeseen maanrakoon, löydät mut lähel aurinkoo
Kaiut leikkaa katuu, ikävä sisällä sulkee suun
Vedä se takas ennen kun kasvot on juuttunu
Epäkunnossa mun ääni maanalla painetta
Mä kasvatin vahingossa mustan aukon, kun mä etin avaruutta
Kantanu kylmiä väreitä mukana alusta asti tuu mukaan
Helppo ommella sielu kii, kävellä loppuun silmät kii
En oo enää se jäbä malmin metsäs
Selkä kohti maailmaa ja valonsäteet peräs
Pitämäs piilos lasihautaa enkeli reppuseläs
Valmiina lähteen vaan sen takii, ettei maailmaa tuu peräs
Tää paine pakenee huoneesta, sormista kuolleista
Sähkö laskeutuu, kunnes ikkunat särkyy kurvissa
Pidätä henkee uudestaan, vuori mun luureissa
Ihaillen totuuden tuoksu kadunmiehen puheissa
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Mitä nyt törmää jäbään
Siistii et on eri meininki
Kun katon taaksepäin, kaupunki kasvaa väärinpäin
Ylösalasin roikkuu, ja soittaa ikuista torkkuu
Jälleen kerran myöhässä, mut kaamos kävi yökylässä
Ja käski lähettää terveiset, toivottavasti paranet
Hajataitto hävinny pois, ystävä antaa levyt pois
Kuiskaa mun perään, mä tiesin et sä heräät
Ei enää metsää, ei enää
Ei kestä, ei värejä pimeydestä
Vaan kaikki yhdessä
Kipinä kummaltkin puolelta, astuu alas vuoteelta
Kohottamassa katonrajaan, ettimässä huomista
Ei patinaa, kuparinauha kauniina
Neliraituri päälle, ja ghettotyylit nauhottaa
Ei kapinaa, eli ne ne nurkat rauhottaa
ääriviivat pakenee pois, unettomuus on kaukana
Ei tyhjäkäyntiä, esittämässä ihmistä
Mä päästin irti, ja elän silti
Kiitos, ulos
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Myrkyt kaatuu ulos
Ei seittii, ei enää
Ei enää, ei ketää
Ulos
Kadota musta ulos
Ei kotii, ei ketää
Ei enää, ei mitää
Ulos
Ulos
Ulos
Ulos
Credits
Writer(s): Kristos Laanti, Mika Roope Petteri Kinnunen
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.