Vesilahden Veräjillä

Kasvoi kerran kaunis lapsi
Niin yleni ukon poika
Kirmu kiivas kassapäine
Vesilahden vallasmiesi
Nelivuosna nelisteli
Paimenkoiral' kulleroitti
Viisivuosna hevon päällä
Uju yli Kaakilanlahden

Saapu Kirmun kotomaille
Miehenalun majasille
Hunnun Herra, ristimiesi
Kumartaja ristin Kiesun
Hunnun Herra puhu paljo'
Luikerteli lorujansa
Saarnojansa sepitteli
Uhkasi ukon omia

Sep' ol' liikaa kirmuselle
Vesilahden valtiaalle
Suurel' sotipäällikölle
Miekkajalle mahtavalle
Kirmu, viisas vallitsija
Laittoi säilöihin soturit
Vangitsihe Hunnun Herran
Kiinni köytti Kiesun koion

Kirmu näin sanoiks virkki
Hunnun Herralle huhuili
"Jätä uskos, liity meihin
Mikäli mielit vielä elää!"
Pelänny ei Hunnun Herra
Vielä viipy vaitonaisna
Kirmun puolesta rukoili
Vaikka puuhun naulittaisi

Sakaselän Naulinkaril'
Hunnun Herra unohettiin
Miettinmähän, tuumimahan
Kuollako vai eikö kuolla
Yöhyellä pimiällä
Kirjokannel kuutamolla
Tuli apu tovereilta
Kiesun kuvan kumartajilta

Hilja-neito kiesulainen
Oli apu Hunnun Herran
Lapsi kiinni lautassansa
Saapu kovalle karille
Hilja-neito hiljaa hiipi
Ohi kävi vartijoitten
Vapautti Hunnun Herran
Kerilahden salasaunaan

Kiroeli Kirmu paljo
Kunnei nähny vihulaista
Saaressansa satimessa
Sakaselän Naulinkaril'
"Miksen korja kuolettanu
Tappotyötä en tohtinu
Henkeä vieny Hunnun Herralt
Kuristanu kalantilaista?"

Kiinni saatiin Hunnun Herra
Jälleen jäihe satimehen
Tällä kertaa ainaiseksi
Iäks ikunaiseksi
Hunnun Herran käet lähti
Kourat irtos' repimällä
Torsot verta hyrskähteli

Kiristivät kourantyngät
Raual' poltti valtimot
Siihen suistu Hunnun Herra
Väsy vanhus vaivaamasta
Kirmun töitä kauhisteltiin
Teko päättyi tarinoiksi
Noissa maissa messäsissä
Vesilahden veräjillä