Viimeinen

Viimeksi ku me nähtiin satoi oli pimeää
pyysin jäämään viereeni pidempään
mut olit liian viilee kaikelle sille mitä me oltiin
mut eihän se nyt niin mee et sanoit
"beibi ei mitään ongelmii, mä elän unelmaa, tää on mun onneni"
nyt otat kädestä kii ja viet mut seinää vasten
"voit sä olla mulle viel se sama Artem?"
Mut hei sori mut se ei taida enään tapahtuu
en oo se jäbä johon sun kannattaa rakastuu
ja tiedäks mitä
sun täytyy löytää ittes vaikket myönnä sitä
ja ei mä en lähde sun perään yhtään mihinkään
sä oot se pommi joka mun edessä tikittää
taaksekki on ties liian pitkä tie mä en oo sun mies mä en oo se mies
oon hukassa sun vierellä mua eri suuntaan viedään
sä et oo se viimeinen sun pitäis se jo tietää
se jo tietää
se jo tietää
sä et oo se viimeisen
sun pitäis se jo tietää
sä et oo se viimeinen
viimeinen
mun täytyy pudottaa sun elämältä pohja
ei tunnu tänään samalta ku eilen
haluaisin mut en voi mun tunteita ohjaa ne mitkä oli sun joku toinen vei ne
koska sun jalat ei enää kosketa maata
enkä muista edes miks halusin joskut sut kiinni saada
meis oli voimaa jonka piti kestää se iäisyys
nyt sen kohdalla asuu välinpitämättömyys
sä juoksit takas vasta kun käänsin selän
mut nyt mä elän eikä ovi meidän aukee enään
se pysyy kiinni
enkä ajatuksiini voit päästä käymään mut et jäädä niihin
sä sanoit aina kun tahtosin silmät sulkee
joudun samantien kulkee
mut ehkä tulee joskus aika etten muista enää mua
eti se maailma missä voin unohtua
sä et usko putoaviin tähtiin
et usko itsees mistä sä lähdit
et usko muhun
et usko kohtaloon
niin helppo seota ku jo valmiiks pohjalla on
ja mä toivon et sä selviit
nouset ylös ja astut suurempiin kenkiin
jä et tää laulu on enää vaa muisto siit
miten voi turhautua unelmiin