Roadmovie
Mä oon jo liian vanha nuorena kuolemaan,
mut mulla kulkutauti virtaa suonissa.
Sitä jollain tapaa oppinut oon,
kantamaan,
enkä osaa enää asettuakaan.
On takapenkki täynnä elettyy elämää,
tarinoita yökuppiloiden katveesta.
Nähnyt oon kun lama kirkonkylät,
hiljentää,
ja niiden pelon, jotka ei osaa ymmärtää.
Tehty tai tekemättä jäänyt ei kaduta,
olen elänyt;
kai se on tärkeintä.
Mä en kaipaa virkaa, taloa tai
tonttia,
Vain tään auton, vaik se jo hyytyy mäessä.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
Melkein unohduit sen motellin tiskin taa,
johon aamuöisin yksin ajauduin.
Sit yks kerta lähdit vaan mun mukaan,
matkaamaan,
ja nyt sanot; näät kaiken silmin avatuin.
En tarvii muuta, enkä enempää kaipaakaan,
kun nää yöni vaan saan viettää vierelläs.
Elämämme suola nyt ilmaiseksi,
jaetaan,
Näiden 24h baarien pöydissä.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
Vaikka paljosta oon joutunut luopumaan,
en pois vaihtaisi tätä tunnelmaa.
Jonka kanssas saan kun aamuyöt vaan antaa kuljettaa,
ikiraittia, kohti huomista uinuvaa.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
mut mulla kulkutauti virtaa suonissa.
Sitä jollain tapaa oppinut oon,
kantamaan,
enkä osaa enää asettuakaan.
On takapenkki täynnä elettyy elämää,
tarinoita yökuppiloiden katveesta.
Nähnyt oon kun lama kirkonkylät,
hiljentää,
ja niiden pelon, jotka ei osaa ymmärtää.
Tehty tai tekemättä jäänyt ei kaduta,
olen elänyt;
kai se on tärkeintä.
Mä en kaipaa virkaa, taloa tai
tonttia,
Vain tään auton, vaik se jo hyytyy mäessä.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
Melkein unohduit sen motellin tiskin taa,
johon aamuöisin yksin ajauduin.
Sit yks kerta lähdit vaan mun mukaan,
matkaamaan,
ja nyt sanot; näät kaiken silmin avatuin.
En tarvii muuta, enkä enempää kaipaakaan,
kun nää yöni vaan saan viettää vierelläs.
Elämämme suola nyt ilmaiseksi,
jaetaan,
Näiden 24h baarien pöydissä.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
Vaikka paljosta oon joutunut luopumaan,
en pois vaihtaisi tätä tunnelmaa.
Jonka kanssas saan kun aamuyöt vaan antaa kuljettaa,
ikiraittia, kohti huomista uinuvaa.
Sä istut siinä vanhan Fordin etupenkillä,
ja maisema uus aukee edessä.
Kun sua katson, musta tuntuu:
Oon maailman onnellisin mies,
ja mä tahtoisin hymyillä,
niinkuin sä.
Credits
Writer(s): Mika Markku Juhani Peltonen, Taija-heidi Sofia Nummijarvi
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.