Aika Ei Oo Vielä

Mä oon nyt tässä, mä elän
Mä oon jo tässä, elämässä
Mä oon nyt läsnä, mä elän
Mä oon jo tässä, tässä elämässä

Mä olen kohdannut mun demonit
Mä olen kohdannut mun eroni, se vei multa veroni
Mun ei tarvi enää miettii, koska tiedän
Mun ei tarvi enää pelkää, mun aika ei oo vielä
Mun aika ei oo siellä, missä muiden
Mut aika lepää siellä, missä kuljetaan uiden
Mun suu lepää yllä tuhansien suiden
Yllä tuhansien puiden, alla miljoonien kuiden

Mietin itseeni ja muita, mietin tuhansia ruokittavia suita
Miljoonii, jotka lepää haudas luina
Sitä, et mitä paskaduuni tekee niist niitä
Jotka valittaa, ettei oo mitään tekemist
Etsii oikeet alaa, aina ala kerrallaan
Mut sit ne hajoo pikkuhiljaa pala palalt kerrallaan
Miten se kaikki vaikuttaa sun mielialaan
Jos mult kysytään, niin se aiheuttaa vaan mielipahaa

Tuntuu, et kun kirjoitan, aivot sulaa
Ja mietin onks mun mieli vahaa, vai onks mun mieli rahaa?
Jos mä myyn mun levyn sulle, kättelen sua
Ja katson silmiin: "Terve, mä oon Julle"
Mä oon vaan normaali, vai oonks mä sittenkään?
Onks se normaalii, ettei ole aina itsessään?
Tai se et on, en tiiä
Järkeilen mieluusti, teen sanoist ruokaa ja tungen ne sun nieluusi
Sit sun on pakko syödä

En haluu enää joutuu nurkkaan
Siihen tilanteeseen, et mun on pakko lyödä
Tai sitten pakko tehdä mitään
Pakotuksen voimal ei tuu mistään yhtään mitään
Näin mun sisäl itää
Kiinni jyvänen, herkäl päällä itseäni hyväilen

Niin diippii juttuu, et mun nimi pitäs olla Syvänen
Mä menen syvälle
Hyvil ihmisille tapahtuu hyvii asioit
Oonks mä päässy jyvälle?
Täst jutust, siis täst elämäni tarinast
Sain tarpeekseni itestäni ja jatkuvast marinast

Näin jatkuu tää tarina, en rimaa enää alita
Enään et tuu kuulemaan hampaideni kalinaa
Sen särinä takaa
Sitä rakkautta ei ole olemassakaan, mitä pärinä jakaa
Se on vaan lume, silti se mua kutsuu
Ja puhuu mulle: "Tule tänne Julle, tule tule"

Mä olen kohdannut mun demonit
Mä olen kohdannut mun eroni, se vei multa veroni
Mun ei tarvi enää miettii, koska tiedän
Mun ei tarvi enää pelkää, mun aika ei oo vielä
Mun aika ei oo siellä, missä muiden
Mut aika lepää siellä, missä kuljetaan uiden
Mun suu lepää yllä tuhansien suiden
Yllä tuhansien puiden, alla miljoonien kuiden

Nyt mä palaan mun ruumiiseen alas
Elän parast aikaani, enkä halua mennäkään takas
Takas sinne, mis ei ollukaan mitään
Sinne, mis mun piti koko ajan jostain kiinni pitää
Nyt mun ei tarvi, mä, mä olen vapaa
Irti niist kahleist, jotka käänsi mun pääni mun napaan
Mä en tarvi lihaksia, habaa
Mä en tarvii enää niittei tai koksuu tai jotai vitun jabaa

Se on kaikki sitä samaa
Ne iskee salaa ovelasti sielt takaa ja syö sun mielesi lamaan
Mun mieli on nyt vakaa, eikä se toimi enää
Ku vaan sil yhdel ainoalla tapaa
Ja se tapa on suora, mut silti oikeel suunnal
Eikä se tapa sun tunteit niinku huora
Mut kipu pitää suoda
Pitää antaa haavojen vuotaa ja sit vasta työntää ne pois luotaan

"Kaikki on saatava":s ei ollu sanat häävit
Mut en ylistäny huumeit, ymmärsitte väärin
Fiilispohjalt sen käänsin
En oo sellast meininkii mitä Pipes nähny täällä päin läänii
Mä vaan sanoin miten olin, olin miten olin
Mä olin miten olin, siis olin
Se, mikä olin joskus, on enää jäänne
Mä haluun elää tällee, omistan tän mun elämälle

Mä olen kohdannut mun demonit
Mä olen kohdannut mun eroni, se vei multa veroni
Mun ei tarvi enää miettii, koska tiedän
Mun ei tarvi enää pelkää, mun aika ei oo vielä
Mun aika ei oo siellä, missä muiden
Mut aika lepää siellä, missä kuljetaan uiden
Mun suu lepää yllä tuhansien suiden
Yllä tuhansien puiden, alla miljoonien kuiden

Mä oon nyt tässä, mä elän
Mä oon jo tässä, elämässä
Mä oon nyt läsnä, mä elän
Mä oon jo tässä, tässä elämässä