Meidän lavstoori

Kerran huntu hulmusi ja Mendelssonni soi.
Vihkikaava kyynelhelmen silmään inspiroi.
Mä rakkautta vannoin
ja yksiöön sun kannoin,
jonne pelkkä rautasänky kodikkuutta loi.
Sänky kyllä riitti meille melkein koko kuun.
Sitten vasta huomasimme arjen sekä muun.
Sä pakkasit ja huusit,
mä paiskin seinään muusit.
Viimein onnen huuma vaihtui täyteen tappeluun.

Tää on meidän kahden lavstoori.
Tää on oikein kunnon lavstoori.
Sä juoksit äidin luokse pakoon,
huonekalut meni jakoon:
Sulle, mulle, sulle, osa kauppaan takaisin.
(sulle, mulle, sulle, osa kauppaan takaisin)

Sua en varmaan mielestäni saa mä milloinkaan.
Pankin kautta kerran kuussa muistutuksen saan.
Näin muisto säilyy susta,
kun maksan elatusta.
Palkkapäivin aina saavut mieleen uudestaan.
Kallista on rakkaus nyt vasta tiedän sen.
Rautasängyn hedelmiä maksan itkien.
On lyhyt mainen onni,
nyt kerran kuussa tonni
sulle täytyy maksaa - näin on päätös oikeuden.

Tää on meidän kahden lavstoori.
Tää on oikein kunnon lavstoori.
Kai jossain hommat meni vinoon,
astiatkin pantiin pinoon.
Sulle, mulle, sulle, osa kauppaan takaisin.
(sulle, mulle, sulle, osa kauppaan takaisin)