Napoleonin mopo

Ranskanmaalla kaunis päivä vaipuu juuri iltaan
Napoleon on muistutuksen saanut anopiltaan:
kirje sanoo mopo sinun täytyy heti myydä
taikka jos et myy niin älä mitään multa pyydä
Kansa tuntee että sitä viilattu on linssiin
kun odotukset turhaan kohdistuvat kruununprinssiin

Enhän sua vävykseni sanoa mä saata
ethän taida poikarukka osata ees maata
kun et perillistä sinä aikaan saa
ja Josefiinekin jo sitä valittaa
Luulen että mopo sulta kyvyt vie
-tärinä kai potenssille liikaa lie

Ranskanmaalla koittanut on keskiyö
Napoleon istuu ranskanleipää syö
Hän hikoilee ja pelkää gijotiiniä
ja siksi ottaa taas konjamiiniä
Aamu kun koittaa niin päättää hän
mopon myyn ja valtakunnan säilytän

Napo lähtee kävelemään pitkin Seinen rantaa,
vastaan tulee Richelieu, se taitaa kaunaa kantaa.
Napo sanoo; kuulus kundi, come'n take it easy.
Tarjoo mopoa, Richelieu tarjoo vain viisi,
frangia. Ei Napo suostu, sanoo liian vähän,
Riku sanoo, enempää en pane mopoon tähän.

Napo täysin masentuu, hän tyydy ei näes femmaan,
mopon kotiin taluttaa ja liiteriin vie jemmaan.
Menee sitten allapäin ja laahustaen baariin,
missä törmää sattumalta Charles de Gaullen vaariin,
jolle juuri tuliterän lasikuitupaatin
kaupannut on edustaja proletariaatin.

Napo tarjoo mopoaan ja vaari sanoo joo,
tarjoilijalle hän kuiskaa; Döö Ber noo.
Latoo Napon eteen frangin seteleitä pinkan,
Napo sanoo noitten kantamiseen tarvii rinkan.
Vaari naurahtaa ja sanoo; Ce la vie.
Napo rahoinensa kotiin kiirehtii.

On rahat viimein kotona ja pinossa,
ja Napoleonilla on monot vinossa.
Nyt anoppi ja Josefine kilvan häntä hoivaa,
ja hihkuu apuun jumalaa ja isää kaikenvoivaa.
Ja aamulla taas pitkän unen perästä,
on Napoleonin kunto lähes terästä.

Nyt Josefine on pitkällään kedossa,
ja Napoleon on elämänsä vedossa,
ja kolmen viikon päästä nähdään että Josefine
kuukautisitta on jäänyt eli on siis tiinee.
Silloin Ranskan kansa huutaa;
Oh la la - Napoleonillamme lepattaa.