Totisen pojan jenkka

Te luulette varmaan,
Että tota noin,
Mä en pystyisi
Lauluja luomaan.
Mut' uskokaa te poijaat,
Että tota noin,
Pystyn ainakin yhden
Esiin tuomaan.
Heikko on lauluni,
Mutta tota noin,
Enhän sillä mä
Tohtoriks' väitä,
Vaan mä ajettelen näin,
itsekseni nimittäin,
Että mahtuuhan
Maailmahan näitä.

Jo mammani muinoin sanoi,
Tota noin,
Kun sä poikani
Jätät kotirannat,
Niin pidä sinä varasi
Kelle tota noin,
Sinä lempes ja
Sydämmesi annat
Kas maailma on kavala,
Ei tiedä tota noin,
Vaikka rakkahin ystävä pettäis,
Mut mä ajattelin näin,
Itsekseni nimittäin,
Ettei mua kukaan
Mua huulesta vettäis

Mut annapas olla kun sitten,
Tota noin,
Tuli vastaani neito niin nätti,
Niin silloinpa häipyivät heti.
Tota noin,
Kaikki neuvot mi
Mamma mulle jätti
Mä katselin häntä ja vuoroin,
tota noin,
Sitä taivahan kirkasta kuuta,
Ja mä ajattelin näin
Itsekseni nimittäin
Ett siin' on tyttöni
Mun ilman muuta

Ja pankista sitten
Mä heti, tota noin,
Minun pikkuiset
Säästöni nostin,
Ja niilläpä tietysti hälle,
Tota noin,
Ihan kultaisen sormuksen ostin
Mä nailonnit hankin
Ja muuta, tota noin,
Enkä pienistä pannut
Mä hanttiiin
Vaan mä ajattelin näin,
Itsekseni nimittäin,
Voinhan viedä
Mun kelloni panttiin

Mut pennit kun
Loppuivat tyystin, tota noin,
Silloin häipyi mun onneni tähti,
Hän lappusen kirjoitti, jossa,
Tota noin,
Luki: nyt tämä tyttönen lähti
Mutta hetkistä menneistä sulle,
Tota noin,
Tahdon niiata sirosti ja kiittää,
Mut mä ajattelen näin,
Itsekseni nimittäin,
Kyllä naisessa julmuutta riittää

Hän pyysi vielä
Käymään luonaan, tota noin,
Jonkun ponssarin kartanolla,
Mut minä poika tuumin,
Jotta tota noin,
Annas arpisten haavojen olla

Minä lauluni laulan,
Enkä, tota noin,
Sillä tohtorin hattua voita,
Mutta ajattelen näin,
Itsekseni nimittäin,
Että mahtuuhan
Mailmaan noita