Pennitön uneksija

Ei ole mulla markkoja taskussa,
Mutta siitä viis' mä välitän,
Kas rikkaus maan,
Ei konsanaan
Voi näyttää meille
Tietä onnelaan.
Ja, niinhän sitä
Kerrotaan kaskussa,
Että rikkaus syöntä rasittaa
Ja kohtalo pitää
Kaikki laskussa,
Miten paljon kukin aina saa.

Kas elämä on vähän
Sitä sorttia,
Että ei se aina hymyile.
Niin kivinen on tie,
Mi onnehen vie
Ja toisille se tuntematon lie.
Niin moni lyöpi
Onnesta korttia
Ja palvoo maailman rahoja,
Mutta kerran
Lähestytään porttia,
Missä markkoja ei tunneta.

Mutta köyhä en ole
Minä kuitenkaan,
Vaikka markat eivät kilise.
Kun laulan mä vaan,
Niin rauhan mä saan
Ja murheet kaikki
Jäävät unholaan.
Ja unelmat ei lopu
Multa milloinkaan,
Vaikka muille niitä jakaisin,
Sillä syömeni ompi
Niitä tulvillaan
Ja siksi minä uneksin.

Sä kätes mulle anna oi, heilini,
Sulle tarjoan unteni helmivyön.
Oi, tullos' nyt vaan
Sä haaveilemaan,
Mä näytän sulle
Unten satumaan.
Sä pelkäät ja emmit
Mun rakkaani,
Etkö usko onnen unelmiin?
Kun pennitön
Uneksija seuraasi
Sulle matkallesi annettiin.