Puusaarna
Kukkulan vanhinta kuusta kumartamas,
valmiina sanat suusta pulpahtamas.
Aurinko hetken nukkumassa vielä,
mut ei mitään tänää valaistumisen tiellä.
Huipulta juuree korvaani tuulee
ja murheita karkuun alan kiivetä kuuseen,
kun vihdoin istahdan latvaan
niin megafooni päälle, jotta koko kylä kuulee.
Unilukkarit! Nouskaa sängystä,
asiat alhaalla mennyt aivan päin mäntyä.
Jerusalemin leipiä koirille heitetään.
Matteuksen opetuspuhe viis viiva seittemän!
Pihkakorvat pitäkää paastonne salasen,
älkääkä tehkö vastarintaa pahalle,
ukko pelasta mei'ät, taivuta tapamme,
selkäranka suorana siunatulle sanalle.
Sydämeni meinaa keskeltä revetä,
antaudun avuttomana väkivallan edessä.
Jos rystyset rusauttaa sadhujen rauhaan
niin pystyyn nukahtaa marsujen lauma.
Turmelus ympäri maailman ulottuu,
kurottuu ja ystävällisyys unohtuu.
Täs on teille Kallisen kehitysapua,
ilman käännytysintoo tai haavottumisen halua.
Havusesta saarnatuolista värssyä valutan,
näytelmäs nimelt sota, jolle kukaan ei taputa.
Pitääkö meidän muka lietsoa kuolemaan?
Hän istuu huoletta, mun oikealla puolella.
Tahdotte todistajan? Kanttoria huvittaa
kun alan julistamisen arvosia aakkosia tulittaa.
Turha tulla heiluttaa mörsseint kuust.
Kuola tippuu palokunnan kypärille puust.
Puiden neuvosta täyttää lain ja
rauhantekijät ovat autuaita.
Kostonkierre ruokkii itseään
ja turhalla ylpeydellä täytetään hautuumaita.
Tuuli tuli puhaltamaan silmistä hirret.
On paukkuva sanasto ja viritetyt virret.
Kuori paperia. Siemen on lahja.
Ilman tekosyitä tulee sydämestä vahva.
Kävyksi kasvaa, hämyksi luontuu.
Golgatallaan kirkonkerkässä huojuu.
Viranomaiset valmiina kantamaan koppiin,
laittamaan säkin päähän ja suonee kansanlääket.
Jos taitatte yhdenkin oljenkorren
niin joku näistä ystävistä kaatuu teidän päälle.
Järeimmät sanani seurakunnalle latasin.
Ken mutkalla osottaa, katsoo mutkaa takasin.
Sotahullut menee mistä aita on matalin,
hehkuttaa henkistä kasvua leuoilla hataril.
Rauhantukija tuli virtensä virkkoo.
Sunnuntain kunniaksi mettä on kirkko.
Vihollisten vastalauseet täällä hemuja,
pahimmat vinoilut rakkaimman kehuja.
Puiden neuvosta täyttää lain ja
rauhantekijät ovat autuaita.
Kostonkierre ruokkii itseään
ja turhalla ylpeydellä täytetään hautuumaita.
Tuuli tuli puhaltamaan silmistä hirret.
On paukkuva sanasto ja viritetyt virret.
valmiina sanat suusta pulpahtamas.
Aurinko hetken nukkumassa vielä,
mut ei mitään tänää valaistumisen tiellä.
Huipulta juuree korvaani tuulee
ja murheita karkuun alan kiivetä kuuseen,
kun vihdoin istahdan latvaan
niin megafooni päälle, jotta koko kylä kuulee.
Unilukkarit! Nouskaa sängystä,
asiat alhaalla mennyt aivan päin mäntyä.
Jerusalemin leipiä koirille heitetään.
Matteuksen opetuspuhe viis viiva seittemän!
Pihkakorvat pitäkää paastonne salasen,
älkääkä tehkö vastarintaa pahalle,
ukko pelasta mei'ät, taivuta tapamme,
selkäranka suorana siunatulle sanalle.
Sydämeni meinaa keskeltä revetä,
antaudun avuttomana väkivallan edessä.
Jos rystyset rusauttaa sadhujen rauhaan
niin pystyyn nukahtaa marsujen lauma.
Turmelus ympäri maailman ulottuu,
kurottuu ja ystävällisyys unohtuu.
Täs on teille Kallisen kehitysapua,
ilman käännytysintoo tai haavottumisen halua.
Havusesta saarnatuolista värssyä valutan,
näytelmäs nimelt sota, jolle kukaan ei taputa.
Pitääkö meidän muka lietsoa kuolemaan?
Hän istuu huoletta, mun oikealla puolella.
Tahdotte todistajan? Kanttoria huvittaa
kun alan julistamisen arvosia aakkosia tulittaa.
Turha tulla heiluttaa mörsseint kuust.
Kuola tippuu palokunnan kypärille puust.
Puiden neuvosta täyttää lain ja
rauhantekijät ovat autuaita.
Kostonkierre ruokkii itseään
ja turhalla ylpeydellä täytetään hautuumaita.
Tuuli tuli puhaltamaan silmistä hirret.
On paukkuva sanasto ja viritetyt virret.
Kuori paperia. Siemen on lahja.
Ilman tekosyitä tulee sydämestä vahva.
Kävyksi kasvaa, hämyksi luontuu.
Golgatallaan kirkonkerkässä huojuu.
Viranomaiset valmiina kantamaan koppiin,
laittamaan säkin päähän ja suonee kansanlääket.
Jos taitatte yhdenkin oljenkorren
niin joku näistä ystävistä kaatuu teidän päälle.
Järeimmät sanani seurakunnalle latasin.
Ken mutkalla osottaa, katsoo mutkaa takasin.
Sotahullut menee mistä aita on matalin,
hehkuttaa henkistä kasvua leuoilla hataril.
Rauhantukija tuli virtensä virkkoo.
Sunnuntain kunniaksi mettä on kirkko.
Vihollisten vastalauseet täällä hemuja,
pahimmat vinoilut rakkaimman kehuja.
Puiden neuvosta täyttää lain ja
rauhantekijät ovat autuaita.
Kostonkierre ruokkii itseään
ja turhalla ylpeydellä täytetään hautuumaita.
Tuuli tuli puhaltamaan silmistä hirret.
On paukkuva sanasto ja viritetyt virret.
Credits
Writer(s): Pekka Grohn, Matti Mikael Salo, Sami Sakari Kuoppamaki, Tero Jarkko Kalevi Holopainen, Antti Raassina, Samuli Johannes Karjalainen
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.