Murheen musta mieli
Sinua katselen taivaalla lentelemässä
ja piirrän arkille, mieleni viereen.
Muutun pieneks, pienen pieneks pisteeks.
Musteläikän pisarasta pikseliksi himmeeks.
Mustavalkoisuus valloittaa tyhjän pään.
Vain musteläikän musteläikässä nään.
Kun tuska laukee koitan rustaa sen yli,
ja kun yö sysimusta, taivas aukee hyvin.
Tervehtimään sielt alas korppi lentää,
verset itää ja niin partsille mennään.
Vierellä viisas, varovainen, hento.
Käteni ojennan, pois liipaset lentoon.
Kai viikate leijuva kyllästymäs kävi
ja hetken tääit lävitsesi avaruuteen näki.
Sekunnin katsot minua silmästä silmii
ja matala mieli käy paperilla ilmi.
Maailma musta vatsassani nään painajaisii,
mis meille rakennetaan maanalle vankilaa.
Siellä pojan puolikkaat mutkat ohimolla
nousevat ruumiiden päälle tanssimaan.
Harakanvarpaita vetelen vihkoon
kun pöydältä säpsähdän, unesta irtoon.
Säteiden keskeltä mustassa viitassa
pistahtaa korppi, istahtaa ikkunalle. Moi.
Koitan varovasti kommunikoida,
mut lintu rupee rivosti räpäten rääkkymään.
Mul ei o tänää viisauksii voimaa.
Kaikkee hyvää sulle, mihin ikinä sä päädytkään.
Laitan verhot kii, käännän uuden sivun.
Syvemmälle kirjotusten unessa mä tipun.
Oon opetellu paperilla kestämään kivun,
mut en kestä nähdä sitä silmissä sun.
Ihmiset tahtois susta lemmikin viereen,
laittaa sut häkkiin harmaaseen kerrostaloon,
Lennä sinä siis siellä rauhassa taivaal,
jää mustana pisteenä siipesi valoon.
Kaikki tää mun jännitys
ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
ja taivaas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Se pois häviää...
jälkiä jättämät pakopiste häviää
ja uusi ulottuvuus aukee ees.
Murheita haudaten, lintuna laudalle,
partsille itkuvirsii laulamaan meen.
Kevät kyllä tulee, lehdet puihin vielä pukee.
Yht'äkkiä päivä on valokuvan komee.
Kutsukaa parantaja! Taivas matalana,
korppi lentää alas olkapäälle salamana.
Nyt alkaa jännittää vähän.
Lintu sanoo korvaan: Valo voittaa pimeän tämän.
Sut pian rauhaan tähän tyhjyyteen jätän.
Me ollaan samanikäisiä ja tiedän tän sua edistävän.
Paperi on tyhjä, pupilli on musta.
Ihminen voi käyttää mielikuvitusta.
Lintu voi näyttää miten haihtuu tuska,
opetella laulamaan ja laulaa susta.
Kaikki tää mun jännitys
ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
ja rauhas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Ei yhtään mitään.
ja piirrän arkille, mieleni viereen.
Muutun pieneks, pienen pieneks pisteeks.
Musteläikän pisarasta pikseliksi himmeeks.
Mustavalkoisuus valloittaa tyhjän pään.
Vain musteläikän musteläikässä nään.
Kun tuska laukee koitan rustaa sen yli,
ja kun yö sysimusta, taivas aukee hyvin.
Tervehtimään sielt alas korppi lentää,
verset itää ja niin partsille mennään.
Vierellä viisas, varovainen, hento.
Käteni ojennan, pois liipaset lentoon.
Kai viikate leijuva kyllästymäs kävi
ja hetken tääit lävitsesi avaruuteen näki.
Sekunnin katsot minua silmästä silmii
ja matala mieli käy paperilla ilmi.
Maailma musta vatsassani nään painajaisii,
mis meille rakennetaan maanalle vankilaa.
Siellä pojan puolikkaat mutkat ohimolla
nousevat ruumiiden päälle tanssimaan.
Harakanvarpaita vetelen vihkoon
kun pöydältä säpsähdän, unesta irtoon.
Säteiden keskeltä mustassa viitassa
pistahtaa korppi, istahtaa ikkunalle. Moi.
Koitan varovasti kommunikoida,
mut lintu rupee rivosti räpäten rääkkymään.
Mul ei o tänää viisauksii voimaa.
Kaikkee hyvää sulle, mihin ikinä sä päädytkään.
Laitan verhot kii, käännän uuden sivun.
Syvemmälle kirjotusten unessa mä tipun.
Oon opetellu paperilla kestämään kivun,
mut en kestä nähdä sitä silmissä sun.
Ihmiset tahtois susta lemmikin viereen,
laittaa sut häkkiin harmaaseen kerrostaloon,
Lennä sinä siis siellä rauhassa taivaal,
jää mustana pisteenä siipesi valoon.
Kaikki tää mun jännitys
ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
ja taivaas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Se pois häviää...
jälkiä jättämät pakopiste häviää
ja uusi ulottuvuus aukee ees.
Murheita haudaten, lintuna laudalle,
partsille itkuvirsii laulamaan meen.
Kevät kyllä tulee, lehdet puihin vielä pukee.
Yht'äkkiä päivä on valokuvan komee.
Kutsukaa parantaja! Taivas matalana,
korppi lentää alas olkapäälle salamana.
Nyt alkaa jännittää vähän.
Lintu sanoo korvaan: Valo voittaa pimeän tämän.
Sut pian rauhaan tähän tyhjyyteen jätän.
Me ollaan samanikäisiä ja tiedän tän sua edistävän.
Paperi on tyhjä, pupilli on musta.
Ihminen voi käyttää mielikuvitusta.
Lintu voi näyttää miten haihtuu tuska,
opetella laulamaan ja laulaa susta.
Kaikki tää mun jännitys
ei suhun tarttua saa.
Oo sä hei niinku oot
ja rauhas lentele vaan.
Murheen mustast mielestä
musteläikkä jää.
Pienen pieni piste.
Ei yhtään mitään.
Credits
Writer(s): Pekka Gröhn, Sami Kukka
Lyrics powered by www.musixmatch.com
Link
© 2024 All rights reserved. Rockol.com S.r.l. Website image policy
Rockol
- Rockol only uses images and photos made available for promotional purposes (“for press use”) by record companies, artist managements and p.r. agencies.
- Said images are used to exert a right to report and a finality of the criticism, in a degraded mode compliant to copyright laws, and exclusively inclosed in our own informative content.
- Only non-exclusive images addressed to newspaper use and, in general, copyright-free are accepted.
- Live photos are published when licensed by photographers whose copyright is quoted.
- Rockol is available to pay the right holder a fair fee should a published image’s author be unknown at the time of publishing.
Feedback
Please immediately report the presence of images possibly not compliant with the above cases so as to quickly verify an improper use: where confirmed, we would immediately proceed to their removal.